Suomea on usein tituleerattu kansainvälisesti tasa-arvon edelläkävijäksi. Lausahdus ei ole pelkkää sanahelinää. Aikanaan tasa-arvoa on edistetty Suomessa muun muassa antamalla kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeus.
Suomen hallitus on sitä mieltä, että tasa-arvoasiat ovat meillä täysin kunnossa – lukeehan se hallitusohjelmassa asti! Tämä fakta on todettu ohjelmassa kylmän viileästi: “Suomi on tasa-arvoinen maa”. Piste.
Omituinen toteamus, varsinkin jos katsoo vaikkapa viime viikkojen uutisvirtaa tai katselee tarkemmin ympärilleen. Puhummekohan edes hallituksen kanssa samasta asiasta vai poikkeaako heidän käsityksensä tasa-arvosta omastani?
Minua viime viikkojen uutisvirta on lähinnä hämmentänyt. On ilakoitu kotiäitivihan torjumisella, huudahdettu ihmisarvon kuuluvan niille joille sen annamme ja korostettu ahtaita sukupuolirooleja. Näiden otsikoiden täyttämässä Suomessa ei voi tulla samaan johtopäätökseen kuin hallitus. Kun ihmisiä edelleen syrjitään esimerkiksi sukupuolen, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella, ei tasa-arvokysymyksiä olla likimainkaan ratkaistu.
Miten tässä näin kävi?
Ihminen ei synny tasa-arvoa halveksivaksi yksilöksi. Ympäristöllä on suuri merkitys sille, millaisia ihmisiä meistä kasvaa. Poliittisilla päättäjillä on tässä merkittävä vastuu: millaisia päätöksiä teemme tasa-arvon edistämiseksi? Hyvänä esimerkkinä tästä on, ettei vanhenpainvapaajärjestämän uudistusta todennäköisesti nähdä tälläkään hallituskaudella. Tällaiset rakenteet vain vahvistavat käsityksiämme siitä, että sukupuoliroolit olisivat oikeasti normeja. Onneksi kuitenkin tasa-arvoinen avioliittolaki, eduskunnan irvokkaasta keskustelusta ja vasta-aloitteesta huolimatta, menee läpi.
Olisikin aika käynnistää perustavanlaatuinen keskustelu siitä, miten tämä kehityksen pysähtyminen saataisiin katkaistua ja tasa-arvoasiat taas nytkähtämään eteenpäin. Keinovalikoimaa rakenteiden murtamiseksi löytyisi, mutta tämänhetkisiltä päättäjiltä tahtotila näyttää puuttuvan. Hyvänä keskustelun herättäjänä toimii aie feministisen puolueen perustamiseksi – tasa-arvoasiat eivät ole kunnossa ja niistä on pidettävä aiempaa suurempaa meteliä.
P.s. Yksikään eduskunta ei päätä, kenelle ihmisarvo kuuluu. Se on jakamatonta ja kuuluu kaikille. Minulle tasa-arvo tarkoittaa yhteiskuntaa, joka turvaa jokaiselle ihmiselle vapauden kasvaa täyteen potentiaaliinsa.
Oskari Ollikainen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
