Suomi tunnetaan maailmalla laadukkaasta koulutuksesta ja opiskelijoiden menestyksestä maailmanlaajuisissa vertailuissa – ainakin toistaiseksi. Tämä on ollut mahdollista, koska olemme aikaisemmin ymmärtäneet arvovalintoja tehdessämme, mihin meidän on panostettava ja mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita, joilla turvaamme ja takaamme yhteiskuntamme elinvoimaisuuden. Tärkeitä kärkiä on useita, mutta omistaudun kirjoituksessani ensisijaisesti koulutukselle. Hallituksemme on toistuvasti ja tiettyjen puolueiden luotsaamana määrätietoisesti heikentänyt opiskelijoidemme tilannetta jo usean hallituskauden ajan. Vuonna 2011 alkoi edelleen käynnissä oleva kampanja, jonka mukaan opiskelu kuuluu ilmeisesti vain niille, joilla on varaa maksaa siitä.
Hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi esityksen, jossa alle 20 neliön asunnoissa ja kimppakämpissä elävien asumistukeen ehdotetaan 20% leikkausta tavoitteena saada aikaiseksi säästöjä valtion kassaan. Tämä esitys koskettaa suoraan opiskelijoiden arkielämää. Jos nyt opiskelevien varaan rakentuva tulevaisuus ei ole riittävän merkittävä peruste heidän hyvinvointiaan heikentävän leikkauksen välittömälle hylkäämiselle, niin toivottavasti sen aiheuttama taloudellinen vahinko valtion kassalle sen sijaan on. Toivottujen säästöjen sijaan päätyisimme päinvastaisen lopputulokseen. Opiskelijoiden on muutettava suurempiin ja kalliimpiin asuntoihin. Tämän myötä myös tarve asumistuelle ja toimeentulotuelle kasvaa. Tämän huomion tekemiseen asiantuntijoilla meni vain muutama tunti esityksen julkaisemisen jälkeen, mutta sehän ei ole hallitusta ennenkään hidastanut.
Opiskelijoiden on muutettava kimppakämpistään jo nyt harvassa oleviin yksiöihin, joiden kapelon tarjonnan vuoksi vuokratasoonkin on ennustettavissa voimakasta kasvua. Yhteiskunnan kulut eivät pienene, kukaan ei säästä ja syrjäytymisen uhka nostaa jälleen päätään uhkaavan määrätietoisesti. Tämänkaltaiset vahingolliset päätökset eivät voi olla arkipäivää Suomessa, jonka menestyksemme rakentuu koulutuksen ja sivistyksen varaan.
Simo Rauma
Kaupunginvaltuutettu, Joensuu
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Viikko Pohjois-Karjalassa 9.11.
