Saamme Suomessa välillä kuulla, että tasa-arvo olisi valmis. Vielä useammin kuulee sanat ”Suomi on tasa-arvon mallimaa”. On totta, että meillä Suomessa monet asiat tasa-arvon saralla ovat paremmalla tolalla kuin monessa muussa maassa maailmassa, mutta se ei suinkaan tarkoita, että asiat meilläkään olisivat lähellekään valmiita. Naisiin kohdistuva väkivalta ei tunne maiden tai kulttuurien rajoja, vaan sitä tapahtuu ympäri maailman erilaisissa yhteiskunnissa.
Suurin osa lähisuhdeväkivallasta kohdistuu naisiin. Jatkuvalla väkivallalla on pitkäkestoiset seuraamukset, koska väkivalta ei traumatisoi vain väkivallan kohdetta vaan usein myös muita perheenjäseniä. Joka kolmas suomalainen nainen on kokenut kumppaninsa tekemää väkivaltaa. Kynnys hakea apua on korkea ja suuri osa väkivaltaa ja häirintää kokeneista jää ilman tarvitsemaansa tukea ja apua. Väkivallan hinta on suuri niin yksityishenkilöille kuin taloudellisesti yhteiskunnalle
Tänään vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Tutkimukset osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa vakava ihmisoikeusongelma. Kuitenkin vaikka juhlapuheissa usein kuulee ylistäviä sanoja ja lupauksia, teot ovat jääneet Suomessakin vielä hyvin ohuelle pohjalle.
Väkivalta ei poistu yhteiskunnasta yhdessä yössä saati edes parissa vuodessa. Siihen vaaditaan pitkäjänteistä työtä väkivaltaa vastaan ja päättäjiltä aitoa tahtoa. Suomessa Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta – eli niin kutsuttu Istanbulin sopimus, on astunut voimaan 1.8.2014. Istanbulin sopimuksen määrittämät tavoitteet on täytettävä, että voimme aidosti todeta tekevämme kaikkemme kitkeäksemme naisiin kohdistuvan väkivallan suomalaisesta yhteiskunnasta. Turvakotipaikkoja on Suomessa tulossa lisää, mutta alitamme silti edelleen tavoitteet, joihin olemme sitoutuneet Istanbulin sopimuksessa. Varsinkin seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden tukipalvelut ovat täysin riittämättömällä tasolla.
On aika nostaa pää pois pensaasta ja tehdä kaikkemme, että naisiin kohdistuva väkivalta vähenee niin Suomessa kuin maailmallakin. Tämä vaatii päättäväisyyttä, tahtoa muuttaa olemassa olevia rakenteita ja ennen kaikkea käsityksiä sekä valmiutta kohdistaa asialle myös taloudellisia resursseja. Täytyy muistaa, että kyse on poliittisesta päätöksestä. Myös se kertoo aika paljon politiikan suunnasta, mikäli mitään ei tehdä.
Kaisa Hakala
Demarinuorten liittohallituksen varajäsen
