Eero Heinäluoman päätös olla asettumatta SDP:n presidenttiehdokkaaksi on valitettava asia. Samalla se tarkoittaa sitä, että rautaisten ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaajien lista ehdokkaaksi on entistä lyhyempi. Olen samaa mieltä puolueen puheenjohtaja Antti Rinteen kanssa siitä, että puolueen tulee asettaa oma ehdokas, paitsi viime vuosikymmenien kunniakkaan presidentti-historiamme, myös samaan aikaan suunniteltujen maakuntavaalien ja yleisen uskottavuuden takia.
Johtuen siitä, että kokeneempien henkilöiden tahto ehdokkaaksi on osoittautunut vähäiseksi, on ehdokkaan profiilia mietittävä ja tarvittaessa uskallettava kokeilla uutta ja erottuvaa. Nykyisen presidenttimme ja vaalien ennakkosuosikin Sauli Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan, kuten Venäjä-suhteiden ylläpitoon, EU-myönteisyyteen ja Naton ulkopuolella pysymiseen, ei kannata tehdä suurempaa eroa, se olisi vain omaan jalkaan ampumista. Sen sijaan arvojohtamisesta, ihmisoikeus- ja ympäristöasioista, globaaleista kaikkia koskevista asioista olisi ehdokkaamme oiva tilaisuus tuoda omia mielipiteitä ja avauksia esille.
Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto on vahvoilla näissä kysymyksissä, mutta hän on harmaapäinen keski-iän ylittänyt mies, kuten myös Keskustan ehdokas Matti Vanhanen. Vasemmistoliitolla on naisehdokas, Merja Kyllönen, joten tämäkin kortti on jo pöydällä. Siksipä kehotan hakemaan ehdokastamme puolueen nuoremmasta siivestä. Tämä olisi paras tapa erottautua muista ehdokkaista. Katseeni kääntyy puoluejohdon lisäksi puoluehallituksen pöydän ympärillä istuviin tovereihin.
SDP:tä sanotaan eläkeläisten puolueeksi, missä on osa totuuttakin. Nyt olisi paikka näyttää, että meiltä löytyy myös nuorta voimaa.
Ps. Omasta ja piirini puolesta hyvää kesää kaikille!
Jonne Nurmi, Länsi-Suomen Demarinuorten puheenjohtaja
