Kesäduunari-infossa on jälleen kerran ollut kiireinen kesä. Eri uutislähteet kertovat, että suurin osa kysymyksistä on liittynyt työvuoroihin ja niiden pituuksiin, peruutuksiin ja muutoksiin. Valitettavasti liian moni nuori joutuu kokemaan työsuhteensa aikana, että kaikki ei mennytkään ihan niin kuin olisi pitänyt.
Itse olin aloittelemassa muutamia vuosia sitten omaa työuraani hotelli- ja ravintola-alalla. Olin tilanteessa, jossa minulla oli kaksi erillistä työsopimusta, joista kummatkin niitä kuuluisia nollatuntisopimuksia. Toinen sopimuksista oli turkulaiseen ravintolaketjuun ja toinen vuokrafirman kautta tehty sopimus. Valitettavasti en silloin ymmärtänyt mitä tämä käytännössä tarkoittaisi. Allekirjoittaessamme sopimusta kyselin ensin omalta esimieheltäni, tältä turkulaiselta ravintolaketjun ravintolapäälliköltä, että löytyyhän minulle töitä vaikka kyseessä olikin nollatuntisopimus. Hän vastasi minulle kirkkain silmin: ”Kyllä varmasti löytyy. Lähinnä ongelmaksi tulee se milloin sinulla on vapaa-päiviä.” Lähdin positiivisin mielin päällikön huoneesta allekirjoitettu sopimus kourassani.
Kyseinen kesä oli erittäin kylmä ja sateinen, joten tunteja ei tullutkaan siihen tahtiin mitä oli luvattu. Aina vain sanottiin, että kyllä tämä sää tästä paremmaksi vielä muuttuu kun ulkoterassi saadaan avattua. Samanaikaisesti mieltäni painoi huoli omasta toimeentulostani, vuokranmaksusta, laskuista yms. Olisin myös halunnut pitää lomaa muutaman viikon ajan kesällä, mutta ei ollut minkäänlaista takuuta siitä olisiko rahallisesti varaa siihen, jos töitä ei edelleenkään olisi. Ne vähäisetkin työvuorolistaan merkityt vuorot joita minulla oli, peruttiin yksipuolisesti huonon ilman sattuessa. Lopulta kahden kuukauden kuluttua olin täysin kypsynyt ravintolaketjun toimintaan ja irtisanoin itseni kyseisestä työpaikasta. Viimeisenä työpäivänäni otin selvää muiden kesätyöntekijöiden työsopimuksista. Kävi ilmi, että kaikille noin kymmenelle palkatulle kesätyöntekijälle oli tehty nollatuntisopimukset. Myöskään vuokra-firman kautta ei tunteja tarjottu kovin usein, sillä minulla oli nollatuntisopimus.
Kesäduunari-infoon tulleet kyselyt ja oma esimerkkini muutaman vuoden takaa osoittavat sen, että emme ole varmasti olleet ainoita kenellä on ollut ongelmia nollatuntisopimusten kanssa. Omassa tapauksessani silloinen työnantajani ei halunnut ottaa vastuuta työntekijöistänsä vaan heitä pomputeltiin miten tahdottiin. Olin tämän kahden kuukauden pallottelun jälkeen aivan loppu henkisesti ja taloudellinen tilanteeni oli huono. Ihmettelen vain, miten ne työntekijät jotka joutuvat tähän tilanteeseen omasta tahdostaan riippumatta ja joutuvat kestämään sitä jopa vuosia, jaksavat pitkään työelämässä. Eiväthän he jaksakaan. Tutkimukset osoittavat jo nyt, että yhä suurempi osa siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle johtuen erilaisista mielenterveysongelmista. Kysyn, että haluammeko me tällaista työelämää, jossa työntekijöiden hyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä ja takuita työtunneista ei ole?
Piia Noronen
Kirjoittaja on Demarinuorten liittohallituksen jäsen ja luottamusmies