Koulut alkavat jälleen ja se on monelle ahdistuksen aihe. Vuosi vuodelta suomalaisilta lapsilta vaaditaan enemmän ja aiemmassa vaiheessa. Ylen Tiedeykkösen 15.7. julkaisemassa haastattelussa psykologian professori emerita Liisa Keltinkangas-Järvinen kritisoi ankarasti Suomen nykyisen koulutusjärjestelmän kuormittavuutta, ja sitä miten “vääristä” valinnoista rangaistaan. Hänen mielestään lapsille asetetaan liikaa vaatimuksia siitä, miten aikaisessa vaiheessa täytyy jo osata suunnitella omaa koulupolkua ja elämää. Tämä on johtanut erityisesti siihen, että erot parhaiten ja heikoiten pärjäävien oppilaiden välillä kasvavat, vanhempien koulutustaso periytyy lapsille, ja mielenterveyden haasteet lisääntyvät. Keltinkangas-Järvisen mukaan koulumaailman uudistuksissa ei ole otettu huomioon psykologisten tutkimusten tuloksia, ja jos ongelmien juurisyitä ei korjata poliittisilla päätöksillä, niin mielenterveyspalvelujen kysynnän kasvu jatkuu.
Yksi Keltinkangas-Järvisen kritisoima teema oli Sipilän hallituksen pääsykoeuudistus. Hallituksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) perusteli uudistusta sillä, että kun pääsykokeita vähennetään, niin lukiolaisten paineet vähenevät. Valitettavasti kehitys on mennyt aivan toiseen suuntaan: kun lukiossa pärjäämisen vaatimukset ovat koventuneet, niin kotimainen valmennuskursseja tarjoava yritys on alkanut tarjota valmennuskursseja aina vaan nuoremmille. Ensin ylioppilaskirjoituksia varten, ja nykyään jo seitsemäsluokkalaisille. Lukiosta on itsensä etsimisen ja kokeilemisen paikan sijaan tullut painekattila, jossa ei kannata juuri muuhun panostaa kuin matemaattisiin aineisiin. Tällainen kehitys lisää perhetaustojen merkitystä koulumaailmassa pärjäämisessä, ja altistaa nuoria mielenterveysongelmille.
Demarinuorten XXX liittokokouksessa käytiin jo erinomaista keskustelua siitä, millaista muutosta järjestelmä tarvitsee. Edellä mainittujen haasteiden lisäksi nousi esiin huoli siitä, miten pääsykokeiden merkityksen vähentäminen on ajanut korkeakouluihin pyrkiviä ammattikoululaisia entistä ahtaammalle. Ammattikoulut eivät pääty standardoituihin kokeisiin, jotka huomioitaisiin sisäänotoissa. Minun henkilökohtainen ehdotukseni tilanteen korjaamiseksi on selvä: pakollisista ylioppilaskirjoituksista voidaan luopua, ja palauttaa pääsykokeet kunniaan. Hyvin tehty pääsykoe mittaa paremmin opiskelijan kykyä ja motivaatiota pärjätä alalla, kuin pitkän matematiikan L. Suomen koulumaailmassa ei ole muita valtakunnallisia standardoituja kokeita, joita ilman ei voi valmistua. Mitkä perustelut tälle poikkeukselle ovat? Miksi jatkaa tällä tiellä, joka on selvästi rapauttamassa meidän koulujärjestelmämme kivijalkaa, joka on tasa-arvo erilaisista taustoista tulevien oppilaiden välillä?
Toivoisinkin, että tästä avauksestani käynnistyisi laajempi keskustelu niin sosialidemokraattisen liikkeen kuin koko suomalaisesta koulutuksesta päättävän väen keskuudessa. Jos ylioppilaskirjoitukset halutaan säilyttää, niin miten niistä kumpuavat ongelmat korjataan? Perustelkaa minulle ja kaikille Suomen nuorille: mihin tarvitsemme ylioppilaskirjoituksia?
Demarinuorten liittohallituksen varajäsen
Opettaja
Tomi Nissinen
