Nyt kun jalkapallon EM-kisojen huippujännittävästä finaalista on kulunut tovi, on aika tarkastella sitä kuningaslajin dramatiikkaa, joka on tapahtunut viheriöiden ulkopuolella. Usein kuulee sanottavan, ettei urheilua ja politiikkaa tulisi sekoittaa toisiinsa, mutta tosiasiassa ne ovat tiukasti toisiinsa kietoutuneita.
Edellämainitun finaalin jälkeen Englannin rankkareissa epäonnistuneet pelaajat saivat sosiaalisessa mediassa rasistisia viestejä vihaisilta “faneiltaan”. Tämä näyttää rujosti, miten onnistuessaan tummaihoinen urheilija on kansakunnan sankari, mutta epäonnistuessaan hänen ihmisarvonsa katoaa jonnekin. Englannin fanit onnistuivat myös aiheuttamillaan järjestyshäiriöillä ja ilman lippua stadionille tunkeutumalla aiheuttamaan paheksuntaa ympäri Eurooppaa, ja samalla tekivät korvaamatonta haittaa Englannin jalkapalloliiton haaveille järjestää maassa vuoden 2030 MM-kisat.
Nyt futisfanien katseet ovat kääntyneet talven 2022 Qatarin MM-karkeloihin. Minä en valitettavasti pysty niistä kisoista innostumaan. Qatar valittiin kisaisännäksi joulukuussa 2010 kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n korruptioepäilyistä huolimatta, ja sen jälkeen maassa on kuollut ainakin 6500 ulkomailta saapunutta työläistä kisoihin liittyvissä rakennushankkeissa. Se tarkoittaa keskimäärin kahtatoista henkeä viikossa, ja tiedot on saatu pelkästään Intiasta ja sen lähinaapureilta. Kukaan ei tiedä paljonko muista maista peräisin olleita työläisiä on kuollut, mutta todennäköisesti ainakin Filippiineiltä ja Keniasta saapuneiden työläisten kuolleisuus on myös merkittävää.
Jalkapallon pitäisi olla laji, joka yhdistää ihmisiä ja tarjoaa suuria elämyksiä. Ikimuistoinen Tanska-Suomi peli tarjosi näitä asioita, kun Christian Eriksen sai kesken ottelun sydänkohtauksen. Epätietoisuudesta ja pelosta huolimatta Suomen kannattajat tarjosivat Eriksenin suojaksi siniristilipun, ja alkoivat hänen siirryttyään sairaalaan huutamaan stadionilla tanskalaistähden nimeä. “Elämä on suurempi asia kuin jalkapallo”, oli viesti kaikkien huulilla tapahtuman jälkeen. Niin sen kuuluisi olla Qatarissakin, ja kansainvälisen yhteisön tulisi yksiselitteisesti boikotoida kisoja. FIFA:n johto kuuntelee ainoastaan rahan ääntä, ja työläisille kaikkialla maailmassa kuuluvat ihmisoikeudet. Siksi minä en aio katsoa minuuttiakaan niitä kisoja.
Tomi Nissinen
Pohjois-Suomen Demarinuorten piirihallituksen jäsen
