Alkuun haluan pahoitella sitä, että tässä tekstissä puhutaan tytöistä ja pojista ottamatta huomioon sukupuolen moninaisuutta, koska saatavilla olevat lähteet eivät ottaneet sitä huomioon.
Viime vuosien kestoaiheena on ollut tyttöjen ja poikien erot koulumenestyksessä. Ongelmakohtia on useita: poikien ja tyttöjen väliset erot lukutaidossa ovat meillä OECD maiden suurimmat. Poikien arvosanat kaikissa aineissa ovat keskimäärin tyttöjä huonompia. Yli 60 prosenttia peruskoulun kesken jättävistä on poikia.
Lukutaito on hyvin keskeinen eri aineiden opiskelussa. Suomalaisten poikien ja tyttöjen väliset erot ovat häikäisevät: ero vastaa yli vuoden eroa koulun oppimäärän osaamisessa. Noin 60 % pojista ilmoittaa lukevansa vain, kun on pakko. Onko pojille syntynyt kulttuuri, jossa lukeminen ei ole hyväksyttävää ajanvietettä? Onko kouluissa luetettavat teokset jotenkin paremmin tyttöjen mieleen? Vievätkö digilaitteet nykyään kaiken huomion? Yhtä syyllistä tuskin löytyy, mutta koulujen lukutarjonnan monipuolisuus ja kodin mallit lukemisessa ovat ensiarvoisen tärkeitä. Jos vanhemmat ja muut lasten roolimallit eivät koskaan lue, niin lapsetkaan tuskin innostuvat siitä.
Poikien ongelmat koulussa eivät rajoitu opetettaviin sisältöihin. Poikia kiusataan enemmän, ja he kokevat koulun vähemmän itselleen omaksi yhteisöksi. On meidän aikuisten tehtävä havaita kiusaaminen ja puuttua siihen joka tilanteessa, ja siksi opettajakoulutuksessa tulisi olla enemmän työkaluja kiusaamistilanteisiin. Tunnetaidot pitää saada merkittävämmäksi osaksi opetussuunnitelmaa, esimerkiksi draamakasvatuksen uudella oppiaineella. Myös sosiaalisen median alustoilta pitää vaatia enemmän: niiden on estettävä käyttäjiensä kiusaaminen ja häirintä, koska ne ovat ainoita tahoja, joilla on siihen tekniset työkalut.
Viimeisenä ongelmana näen, että aikuiset kohtelevat tyttöjä eri tavalla kuin poikia. Tytöt eivät kypsy henkisesti poikia aikaisemmin, eikä heidän tulisi olettaa olevan sen aikuisempia kuin poikien peruskoulun aikana. Kuitenkin keskimäärin tyttöjä vastuutetaan nuorempina kodinhoidollisissa asioissa, ja käytetään jopa luokissa poikien vieressä istuvina ”rauhoittajina.” Jos tyttö alkaakin riehujaksi, pidetään sitä poikkeuksellisena käytöksenä. Pojilta se on taas jossain määrin odotettua. Meidän on muutettava normejamme, joissa vain tyttöjä vastuutetaan aikaisin, ja vastuutettava poikia samalla tavalla omasta käytöksestään.
Tomi Nissinen
Aineenopettaja ja Demarinuorten liittohallituksen varajäsen
