Kokousnuijat, House of Cards, riitely ja vaalit. Nämä tulevat usein ensimmäisenä mieleen sanasta ”politiikka”. Mielikuvat politiikasta rakentuvat usein politiikan arkipäivän tekemisen varaan: tylsiin istuntoihin parlamenteissa, puhejudoon vaaliväittelyissä tai poliitikkojen some-mainoksiin milloin mistäkin. Nämä ovat välttämättömiä osia poliittiselle toiminnalle, mutta mitä ne tavoittelevat? Miksi politiikan pitäisi kiinnostaa meitä nuoria? Mikä on politiikan perimmäinen tehtävä? Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa, mutta erilaisia ja mielenkiintoisia osatotuuksia on paljon.
Atlantin toisella puolella demokraattisenaattori Cory Booker käynnisti presidentinvaalien esivaalikampanjansa puhumalla rakkaudesta politiikan välineenä. Vuonna 2016 Bernie Sanders kisasi samaisessa turnauksessa sloganilla ”A Future to Believe in”. Presidentti Obaman vuoden 2008 ”Yes We Can” -kampanja jäi tuskin keltään huomaamatta.
Äkkiseltään kuulostaa hattarantuoksuisen amerikkalaiselta. Tämä selittyy paitsi kulttuurisilla, myös politiikan tekemisen eroilla. Taustalla piilevät erilaiset ajatukset yhteisten asioiden hoitamisen, politiikan, lopullisesta tavoitteesta.
Yhdysvaltojen kuuluisa itsenäisyysjulistus toteaa: ”kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että heidän Luojansa on heille antanut tiettyjä luovuttamattomia Oikeuksia, että näihin oikeuksiin kuuluvat Elämä, Vapaus ja Pyrkimys Onneen — Että näiden oikeuksien turvaamiseksi Ihmiset perustavat Hallituksia, jotka saavat oikeutensa hallittujen myönnytyksellä.” Oikeus elämään, vapauteen ja pyrkiä onneen ovat siis valtion ja politiikan olemassaolon perustoja.
Kotimaisessa vastineessa puolestaan todetaan ”– suoda Suomen kansalle sen vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvan oikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen”. Jotain yhteistä, mutta paljon myös erilaista. Rapakon takana valtio perustettiin turvaamaan yksilöiden oikeuksia, kotimaassa taas kansa yhdessä tuumin määrittää kohtaloitaan.
Kansalaiset ovat siis perustaneet itselleen hallituksen, jotta jokaisella olisi oikeus pyrkiä onneen. Ja jotta valtiolla, siis Kansalla, olisi oikeus määrittää oma kohtalonsa. Nämä ylväät perusajatukset unohtuvat helposti kouluverkoista, vanhusten palveluseteleistä tai teiden meluvalleista väännettäessä. Lopulta kuitenkin tästä ajatuksesta politiikassa on kyse: oivalluksesta, että yhdessä jokainen voi osaltaan paremmin tavoitella onnea. Voimme itse laittaa tikkumme ristiin, jotta omat ja yhteiset asiamme olisivat huomenna paremmin kuin tänään.
Toivon ja tulevaisuudenuskon palauttaminen suomalaisen politiikan kulmakiviksi vaativat työtä. Puhumme nuorehkojen aikuisten osalta 90-luvun laman johdosta hukatusta sukupolvesta ja nykynuorten osalta hukatusta vuosikymmenestä, kiitos vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin. Itsenäisyysjulistusten intomielisyys on ajan mittaan vaihtunut leikkauslistoihin, niukkuuteen ja uuden kehittämisen apatiaan.
Onneksi kuitenkin politiikan teon tavoista ja tavoitteesta päätämme me, kansalaiset. Käännetään rohkeasti katseet 2020-luvulle ja palautetaan oikeus onneen, toivoon ja tulevaisuuteen politiikan ytimeen. Lunastetaan valtioidemme perustamishetken lupaukset.
Tämä ei onnistu ilman meitä nuoria, tulevaisuuden rakentajia. Otetaan meille kuuluva rooli politiikan teossa ja toivon synnyttämisessä. Ideoidaan ja debatoidaan niistä päätöksistä, joilla 2020-luvusta tehdään toivon vuosikymmen jokaiselle. Tule rohkeasti mukaan!
Kimi Uosukainen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
