Mitä tapahtuu SDP:lle vuonna 2014? Samaa mitä kolmena edellisenäkin vuonna, mikäli mitään ei tehdä. Kannatus kulkee tasaisen varmasti alaspäin ja muutaman prosentin kymmenosan nousut antavat aktiiveille aiheen ylimääräiseen kuohuviinilasilliseen.
Miten kurssi nostetaan ylöspäin? Listasin kolme asiaa, joilla nokan kärki saadaan edes oikeaan suuntaan. Ensimmäisenä hoidetaan välttämättömät asiat pois alta, eli saatetaan hallituksen suuret hankkeet maaliin. Sote- ja kuntauudistusten toteutuminen on paitsi Suomen ja suomalaisten kannalta välttämätön asia, on se myös uskottavuuskysymys juuri SDP:lle. Lähtiessämme hallitukseen lupasimme tehdä nämä kaksi jättiuudistusta, joten sana on syytä pitää. Ei puoluejohto pysty tähän yksin, vaan meidän kuntapäättäjien on tehtävä oma osamme. Oman kunnan edun sijaan päätöksentekijöiden on asetettava ihmisten etu aina ensimmäiseksi. Ihmisillä on paitsi perustuslaillinen oikeus palveluihin, myös oikeus saada tarvitsemansa apu, riippumatta asuinpaikasta tai varallisuustasosta.
Toinen listaamani asia on SDP:n menestyksen kannalta kaikkein tärkein. SDP:n tulee esittää ihmiselle selkeä tulevaisuuden visio, jossa kerrotaan, miltä puolue haluaa Suomen näyttävän tulevina vuosikymmeninä. On esitettävä vaihtoehto nykymenosta, eli pitkän aikavälin tavoitteet, jotka eivät ole jo lähtökohtaisesti kompromisseja.
Valtiovarainministeripuolueen nykylinja, joka keskittyy madonlukujen ja kärsimyksen määrän esittelyyn on käännettävä visiossamme uuteen asentoon. SDP:n tulevaisuuden tavoitteisiin täytyy sisältyä toivoa ja lupaus paremmasta. Meidän on myös uskallettava kyseenalaistaa ainoaksi vaihtoehdoksi esitetyt ratkaisut ja pantava piste nykyiselle kurjuuden ennustamiselle. SDP:n on aloitettava uusi virke, jossa luvataan hyvinvointia ihmisten elämään.
Listani kolmas kohta koskee meitä puolueaktiiveja. Meidän on ryhdyttävä puhumaan ihmisille, kuten ihmisille puhutaan ja elämään keskenämme ihmisiksi. Me, jotka annamme SDP:lle kasvot, voisimme kysyä jokaisen lauseen jälkeen itseltämme, ymmärrämmekö edes itse, mitä tuli sanottua. Sanojen lisäksi on mietittävä sitä, mikä on lauseiden takana. Jatkuva selittely ja asioiden kaunistelu vain ärsyttää ihmisiä. Mustiksi palaneita piparkakkuja on turha julistaa hyvin kypsyneiksi.
Vihoviimeiseksi vetoan puolueaktiivien toimintatapoihin. Meidän puolueen parissa toimivien ihmisten on ryhdyttävä kunnioittamaan toisiamme ja opeteltava toimimaan yhdessä. Myös hovilakeijoiden haaliminen tai pienten kuppikuntien muodostaminen syövät sitä keskinäistä luottamusta, jota meidän jokaisen pitäisi olla rakentamassa. Puolue ei olisi koskaan kasvanut Suomen merkittävimmäksi muutosvoimaksi ilman vahvaa yhteishenkeä ja keskinäistä rakkautta. Se rakkaus on kaivettava esiin, jotta työ kannatuksen kasvattamiseksi saadaan aloitettua.
Kirjoitus on julkaistu 30.12.2013 ilmestyneessä Demokraatti-lehdessä.
