Minä Joona Juhani Räsänen tunnustan. En antanut täyttä panostani edellisissä eurovaaleissa. Kadun tekoani ja syntejäni.
En heti alkujaankaan pitänyt eurovaaleja tärkeinä. Ne tuntuivat välivaaleilta, pakkopullalta ennen puolueelle tärkeitä eduskuntavaaleja. Ehdokkaat tuntuivat minusta kaukaisilta. En kysynyt ketään ehdolle enkä myöskään kannustanut ketään vaalityöhön. Eihän meidän paikkakunnalta ollut edes omaa ehdokasta. Naapurikunnan skarpin oloinen kansanedustaja oli ehdolla, mutta en tiennyt tarvitseeko hän apua. Ajattelin, että onhan niillä liuta ihmisiä tukenaan. Näin ajattelin myös vaalitilaisuuksista. Turhaa minä lähden niitä järjestämään, siellä on muita aktiivisia, jotka ovat minua asiantuntevampia ja osaavat luetella vakaus- ja kasvusopimuksen keskeiset kohdat sekä suomeksi että ranskaksi.
Pohdin pari kertaa, tukisinko tuttua nuorta ehdokasta pienellä lahjoituksella. En kuitenkaan viitsinyt ja tuleehan ehdokkaille rahaa ovista.
***
Minkälaisilla kärjillä SDP kävi viime eurovaaleja? Sitä on turha kysyä minulta. Keskityin tosi-tv-sarjan juonenkäänteisiin enkä jaksanut tutustua SDP:n ehdokkaiden näkemyksiin saatikka puolueen vaaliohjelmaan. Seurasin kyllä vaaleja iltapäivälehdistä. Niissä oli hauskoja juttuja Aleksander Stubbista ja Timo Soinista. Alex antoi kivoja treenivinkkejä eikä Timo Soinin ravijutut jääneet näiden varjoon. Mutta SDP:n ehdokkaita koskevat jutut olivat tylsempää sorttia enkä tullut kiinnittäneeksi niihin juuri huomiota.
Kaveripiirissä ja työpaikan kahvipöydässä puhuttiin kyllä vaaleissa, mutta en viitsinyt tyrkyttää omia ajatuksiani. En halunnut leimaantua sosialidemokraatiksi tai myöntää ajattelevani myönteisesti Euroopan unionista. Porukan keskinäinen puhe ajautui useimmiten EU:n moittimiseen ja Timo Soinin sutkautusten toisteluun. Näin jälkeenpäin kaduttaa, etten ottanut perussuomalaisia tosissani enkä korjannut heidän laukomiaan asiavirheitä. Toki Timo Soinin yksinkertaistukset ärsyttivät, mutta en uskonut niiden uppoavat kansan syviin riveihin. Olinpa väärässä.
***
Nyt huomaan, että tilanne on sama. Alle vuoden päästä siintävät vaalit tuntuvat kaukaisilta ja ehdokashankinta on alkutekijöissään. Kentällä kuvitellaan, että kampanja käynnistää itse itsensä tai tuo kovin tehokas ”joku” hoitaa ensi syksyn kampanjan. Poliittinen asetelma mukailee viime vaalien alusaikaa. Kokoomuksen rummuttaman EU-pornon ja perussuomalaisten levittämän eurofobian välistä on vaikeaa kuulla järkeviä puheenvuoroja. Varsin mustavalkoisessa, ääripäiden huutomyrskyssä on tilausta tervejärkiselle eurooppapolitiikalle, jota SDP:llä on mahdollisuus edustaa. Peräänkuulutan tekoja kaikilta meiltä. Lähdetään yhdessä tekemään eurovaaleja! Luotetaan puolueen linjaan ja puolustetaan sitä. Seistään hymyssä suin toriteltalla ja muistetaan, että Suomen eurooppapolitiikasta päätämme me.
Kolumni on julkaistu Demokraatissa 19.6.2013.
