SDP on ollut vuosikymmenien ajan johtava puolue hyvinvointivaltion rakentamisessa. Pekka Kuusen “60-luvun sosiaalipolitiikka” ja ruotsalaisen Gunnar Myrdalin kirjoitukset hyvän kehästä loivat periaatteellisen ja käytännöllisen pohjan sosiaaliturvan rakentamiselle vuosikymmeniksi.
Vielä 80-luvulla Suomen sosiaaliturva toimi trampoliinina, joka mahdollisti riskin ottamisen sekä ponnautti ihmisen takaisin työelämään riskin realisoituessa. Sen jälkeen useiden uudistusten jälkeen sosiaaliturvajärjestelmästä on muodostunut tilkkutäkki, jonka ymmärtämiseksi täytyy olla sosiaalialan korkeakoulututkinto. Lapsi meni usein pesuveden mukana, kun yksi korjausliike synnytti kaksi uutta valuvikaa.
Perustulokeskustelu on sosialidemokraateille vaikea, koska sen koetaan julistavan 60-luvulta demareiden sosiaalipolitiikkaa tukeneet pilarit syyperusteisuudesta ja vastikkeellisuudesta vääriksi. Perustulo-sanan kuullessaan monen demarin silmät menevät kiinni, kädet korville ja suu alkaa hokea mantraa “työ on parasta sosiaaliturvaa, kaikille ei voida jakaa rahaa”. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, millaisesta perustulomallista keskustellaan.
Maailma muuttuu ja sosiaaliturvan tulee muuttua sen mukana. Demareiden synti tässäkin keskustelussa on tyrmätä muiden ehdotukset ilman, että esittäisimme omia vaihtoehtoja. Näin leimaudumme suotta nykytilan kannattajiksi ja tuskin sitä kukaan haluaa.
Puhuttaessa sosiaaliturvan kehittämisestä perustulon suuntaan on syytä tunnistaa ongelmakohdat. Täysin puhdasoppinen perustulo ilman mitään muita sosiaalitukia on silkka mahdottomuus. Näin siksi, että kustannusneutraalina tuen taso jäisi auttamatta liian alhaiseksi ja taas toisaalta paremmalla tuen tasolla järjestelmästä tulisi mahdottoman kallis. Työnteon kannustavuuden lisääminen ei myöskään ole ongelmatonta. Se onnistuu kategorisesti kahdella tapaa; joko sosiaaliturvan tasoa laskemalla tai työstä saatavaa tuloa lisäämällä, siis joko palkkoja nostamalla tai veroja keventämällä.
Tätä taustaa vasten Demarinuoret halusi kantaa oman kortensa kekoon sosiaaliturvan kehittämiseksi ja julkaisi oman Yleisturva-mallin viime syksynä. Malli kehittäisi nykyistä sosiaaliturvaa byrokratiaa karsimalla ja järjestelmää automatisoimalla. Mallissamme hyödynnetään verohallinnon ja valtiovarainministeriön valmistelemaa kansallista tulorekisteriä, joka mahdollistaa reaaliaikaisen tuloseurannan ja sen myötä sosiaaliturvan maksatus voidaan automatisoida monilta osin. Samalla Yleisturva säilyttää sosiaaliturvassa syyperusteisuuden ja tukee ihmisen aktiivisuutta oman työmarkkina-asemansa parantamiseen. Tavoitteenamme on, että tulevaisuudessa sosiaaliturva, verojärjestelmän ja palveluiden on muodostettava entistä eheämpi kokonaisuus.
Suuri osa Yleisturvaan tutustuneista pitää sitä oikean suuntaisena ja periaatteiltaan hyvänä. Nyt kun maan hallitus on käynnistämässä omaa perustulokokeiluaan SDP:n olisi erityisen tärkeää osallistua tähän keskusteluun omilla avuksillaan,
SDP voisi käyttää kokemustaan nykyjärjestelmän luomisesta ja haastaa perustulokeskustelun vahvalla omalla vaihtoehdollaan. Se ei vaatisi periaatteiden myymistä tai sosiaaliturvan romuttamista. Tärkeintä olisi katsoa ympäröivää yhteiskuntaa, digitalisaation antamia mahdollisuuksia ja yhteensovittaa nykyjärjestelmän periaatteet näihin. Tällä kaavalla Demarinuoret päätyi asiantuntijoiden kiittelemään Yleisturvaan.
Mitä nuoret edellä sitä puolue perässä? Toivottavasti.
Demarinuorten malliin voit tutustua täältä: demarinuoret.fi/yleisturva
Joona Räsänen
Demarinuorten puheenjohtaja, kansanedustaja
Kirjoitus julkaistu 14.4. Verkkouutisten blogissa
