Sanakirjan mukaan verbi valittaa tarkoittaa ainakin muutamaa asiaa. Se tarkoittaa tyytymättömyyden ilmaisemista sanoin tai äännähdyksin tai katuvaa pahoillaan olemisen ilmaisemista.
Olen ilmaissut tyytymättömyyteni – siis valittanut – tämänhetkisen hallituksen armottomista koulutusleikkauksista. Leikkauksia on puolusteltu muun muassa sillä, että toisaalla maailmassa koulutus täytyy maksaa täysin omasta pussista. Samaan hengenvetoon on ilmoitettu, että opiskelijat eivät saisi valittaa näin turhasta asiasta.
Joskus valittaminen voi tuntua turhalta pikkuasiasta kiukuttelulta, mutta yleensä taustalla on aito tarve kielteisen kokemuksen ilmaisemiselle. Kielteisen kokemuksen käsittely on tarpeellista, jotta siihen voidaan löytää ratkaisu. Yleensä ikävämmänkin asian ilmaiseminen on edellytys paitsi oman ajatusmaailman, niin myös ympäröivän maailman muuttamiselle. Sehän tarkoittaa, että on todettu olemassa oleva epäkohta, johon halutaan pureutua ja jota halutaan yleensä myös muuttaa.
Opiskelijoita on yritetty hiljentää moittimalla valittamista. Moittiminen tai kieltäminen voi johtaa siihen, että tukahdutamme oman kokemuksemme ajattelemalla, että en minä taas voi turhasta murehtia. Moni ajattelee, että kun minulla on koti ja ruokaa jääkaapissa, niin eihän minulla ole oikeutta valittaa. Onhan lottovoitto syntyä Suomeen.
Näin tuntuu ajattelevan myös tunnettu fitness-yrittäjä, joka kertoo A2-illan videolla, että on noloa valittaa, kun meillä on katto pään päällä ja muualla on sotaa ja nälänhätää. Tästä herääkin kysymys siitä, voimmeko todella verrata muiden maiden ihmisten kokemaa kärsimystä kotimaahamme niin, että emme sen myötä ole oikeutettuja valittamaan?
Mielestäni emme voi. Kenelläkään meistä ei ole kykyä nähdä toisen sisimpään, emmekä useinkaan voi tietää toisen ihmisen kivun määrää. Tilastojen valossa lottovoittovaltiossammekin on paljon epäkohtia. Muun muassa joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Joka viidennessä parisuhteessa nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua. Joka kuudes suomalainen elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Joka kahdeskymmenes suomalainen kokee jatkuvasti tai melko usein yksinäisyyttä. Joskus valittamalla itseään ilmaiseva ihminen onkin yksi heistä – katolla tai ilman.
Intiaanit olivat viisaita sanoessaan “älä tuomitse naapuriasi ennen kuin olet kulkenut mailin hänen mokkasiineissaan”.
Inna Rokosa
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
