Mikä ihmeen Ruanda malli? Ruanda-malli on maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä järjestely, jossa jostain EU-maasta turvapaikkaa hakevat ihmiset ohjattaisiin johonkin unionin ulkopuoliseen maahan. Turvapaikanhaku käsiteltäisiin näin kokonaisuudessaan EU:n ulkopuolella. Jossain malleissa myös myönteisen päätöksen turvapaikasta saaneet henkilöt jäisivät kolmanteen maahan.
Ruanda-mallin suurin ongelma on se, että se rikkoo ihmisoikeuksia: YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistuksen 14. artiklan mukaisesti jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin linjasi jo vuonna 2022, että Britannian suunnitelma sijoittaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt Ruandaan oli laiton. Lisäksi malli on tehoton, eikä itsessään lopeta ihmisten liikkumista Eurooppaan. Pahimmassa tapauksessa Eurooppaan pyrkivät ihmiset ylittäisivät rajoja täysin laittomasti, kasvattaen näin ihmisvirtojen hallitsemattomuutta. Ruanda-malli herättää myös paljon eettisiä kysymyksiä. Onko oikein lähettää myös kaikki hädänalaisimmat odottamaan turvapaikkapäätöstä kolmanteen maahan? Kolmannessa maassa turvapaikkahakemuksia käsiteltäessä on äärimmäisen haastavaa varmistaa turvapaikanhakijoiden oikeudet tasa-arvoiseen kohteluun, tarvittavaan terveydenhuoltoon sekä ripeään turvapaikkaprosessiin.
Europarlamenttivaalien alla Suomessa ei ole keskusteltu juuri mistään muusta kuin Ruanda-mallista eli EU:n turvapaikkaprosessin ulkoistamisesta unionin ulkopuolelle. Vaikka erityisesti perussuomalaiset ovat julkisuudessa profiloituneet mallin kannattajaksi, Orpon-Purran hallituskin on EU-avaintavoitteissaan linjannut kannattavansa Ruanda-mallin mukaista maahanmuuttopolitiikkaa edistämällä turvapaikkaprosessin ja kansainvälisen suojelun tarjoamista turvallisissa kolmansissa maissa. Valitettavasti Ruanda-malli on myös eksynyt osaksi niin perussuomalaisten kuin kokoomuksen eurooppalaisen kattopuolueen EPP:n eurovaaliohjelmia.
On kuitenkin todennäköistä, että Ruanda-mallin toteuttaminen osoittautuu ennemmin tai myöhemmin laittomaksi. Suomen on tekopyhää vaatia muilta mailta kansainvälisten sopimusten noudattamista, jos se ei itse suostu pelaamaan niiden mukaan. Emme hyväksy Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, emmekä Israelin toimia Gazan siviilejä vastaan. Suomi on aiemmin uskaltanut puolustaa ihmisoikeuksia myös liittolaistensa kanssa, esimerkiksi vaatimalla EU:ssa Unkarin huolestuttavan oikeusvaltiokehityksen pysäyttämistä. Kun perussuomalaiset itsekin toteavat kannattamansa mallin olevan nykylainsäädännön vastainen, miten hallitus voi muissa pöydissä vaatia kansainvälisen oikeuden noudattamista? Suomen on pystyttävä osoittamaan, ettei autoritaaristen valtioiden kansainvälisiä sopimuksia rapauttava tie ole hyväksyttävä.
Nykyisen hallitusohjelman mukaisesti ‘Suomi noudattaa maahanmuuttopolitiikassa ihmisoikeus- ja muita kansainvälisiä sopimuksia’ sekä ‘EU-lainsäädännön velvoitteita’. Tästä huolimatta perussuomalaiset ojentaa sotaa pakenevalle orpolapselle Tervemenoa Ruandaan -lipun. On selvää, että turvapaikkahakemusten pääsääntöinen käsittely kolmannessa maassa vaarantaa turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet. Mistään ei tahdo löytyä sellaista valtiota, jonne unionin alueelle pyrkivät pakolaiset voisivat suunnata hakeakseen turvapaikkaa ilman huolta ihmisoikeusloukkauksista. Vaikka tällainen valtio ilmaantuisikin, ei Ruanda-mallin käyttöönotto todennäköisesti lopettaisi unionin rajojen yli suuntautuvaa osittain laitonta maahanmuuttoa.
Maahanmuutto ei ole mikään kineettinen voima, joka voidaan estää vastavoimalla. Maahanmuutossa on aina kyse ihmisistä. Kestävä maahanmuuttopolitiikka rakentuu kahden peruspilarin varaan. Ensinnäkin maahanmuutossa tulee noudattaa kansainvälisiä sopimuksia – kaikilla turvapaikanhakijoille tulee olla turvallinen ja tosiallinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa. Tämä peruslähtökohta ei toteudu kehittämällä Euroopan unionin turvapaikanhakua Ruanda-mallin mukaisesti. Toiseksi turvapaikanhakijoiden lähtöä kotimaastaan voidaan pitkällä aikavälillä ehkäistä kehitysyhteistyöllä ja tuella lähtömaihin. Orpon-Purran hallitus on kuitenkin leikannut merkittävästi myös Suomen kehitysyhteistyövaroista. Oikeudenmukaisen maahanmuuttopolitiikan molemmat peruspilarit ovat siis vaakalaudalla. Ruanda-malli ei ratkaise Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton juurisyitä, vaan perustuu populistisiin ja toteuttamiskelvottomiin lupauksiin.
Ihmisoikeusnäkökulman lisäksi hallituspuolueiden kaavailut ovat merkki huolestuttavista arvovalinnoista. Ruanda-mallilla kampanjointi nakertaa Suomen maakuvaa kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien puolustajana. Kuinka hallitus aikoo houkutella kipeästi tarvittuja ammattitaitoisia työperäisiä maahanmuuttajia, jos se ei halua turvata hädänalaisten ihmisoikeuksia? Eurovaaleissa voit antaa äänesi eettiselle ja tehokkaalle maahanmuuttopolitiikalle äänestämällä SDP:tä.
Lauri Hietanen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen, Espoon Demarinuorten puheenjohtaja
