Suomea on johtanut laitaoikeiston tukema hallitus yli kaksi vuotta. Yhteiskunnan eriarvoisuus on kasvanut. Empatia ja toisista välittäminen ovat olleet suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle ydinarvoja, jotka ovat kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteistyön vuoksi joutuneet tekemään tilaa aivan toisenlaisille arvoille. Rasismi, välinpitämättömyys ja epäoikeudenmukaisuus ovat kaikki asioita, joista tämä hallitus tullaan muistamaan vielä vuosikymmentenkin päästä. Vaikka nyt yhteiskunta ottaa monissa asioissa isoja askeleita taaksepäin, SDP:n on oltava selkeä vastavoima tälle politiikalle. Se ei onnistu tekemällä myönnytyksiä hallituspuolueiden suuntaan. Se onnistuu pitämällä kiinni sosialidemokraattisista arvoista, ympäristön etua unohtamatta.
Mediassa on viime päivinä ollut esillä SDP:n sisäinen keskustelu siitä, kuinka punavihreänä puolueena meidän tulisi itseämme markkinoida. Vaikka ulospäin puolueen jäsenillä on tapana hehkuttaa oman puolueen selkeää ja yhtenäistä linjaa, jokainen varmasti tunnistaa tämän kiihtyvän arvokeskustelun puolueen sisällä. Kyseinen arvokeskustelu on kuitenkin erityisen tärkeä käydä puolueen sisällä juuri nyt, ennen tulevia eduskuntavaaleja. Jos hyssyttelemme ja välttelemme tätä keskustelua nyt, voimmeko todella lähteä eduskuntavaaleihin yhtenäisenä rintamana? SDP:n äänestäjille, jäsenille ja ehdokkaille on kerrottava rehellisesti, millaista politiikkaa SDP on tulevaisuudessa valmis tekemään.
Toki voimme esittää tyhmää ja kysyä, mitä punavihreys edes pohjimmiltaan on. Mitä se merkitsee äänestäjälle? Minulle punavihreys tarkoittaa vastuullista politiikkaa. Se on ympäristön ja ilmaston etujen puolustamista. Se on vastuullista talouspolitiikkaa, jossa kompromisseja ei tehdä heikompiosaisten kustannuksella. Se on ihmisten terveydestä huolehtimista ja tasa-arvon puolustamista. Se on luonnollinen ja sisäänrakennettu osa sosialidemokratiaa.
On toki vaalistrategisesti luonnollista pohtia eri painotusten ja sanavalintojen merkitystä siihen, miten ne heijastuvat mahdollisesti vaalitulokseen. Niin harmillista ja karua kuin se oikeasti onkin, puolueen brändäyksessä ei kuitenkaan ikinä ole kyse vain merkityksettömistä sanamuodoista. Puolueen imago vaikuttaa siihen, millaisilla teemoilla ehdokkaat lähtevät tuleviin vaaleihin. Jos SDP vaaleja ennen kovasti yrittää kalastella esimerkiksi pettyneiden perussuomalaisten ääniä tekemällä omaan politiikkaansa konservatiivisia kompromisseja, tuntuuko vaalivoitto silloin todella vaalivoitolta? Onko suomalainen sosialidemokratia todella voittanut tulevat eduskuntavaalit, jos edes puolueelta ei löydy uskoa perimmäisten, punavihreiden arvojensa vetovoimaan? Puolueen julkikuva vaikuttaa myös siihen, millaiset ihmiset liittyvät puolueeseen tai esimerkiksi sen nuorisojärjestöön. Vielä enemmän pohdittavaa löytyy kuitenkin siitä, kuka jättäisi liittymättä. Olisiko esimerkiksi oma pitkällinen pohdintani SDP:n ja vasemmistoliiton välillä päättynyt näin, jos puolue olisi silloin julkisesti ruvennut karttamaan punavihreästä yhteistyöstä puhumista? Liittyisikö nuori Sanna Marin tällä hetkellä juuri Demarinuoriin vai näkisikö hän edistyksellisen politiikan asuvan jossain muussa puolueessa?
Minulla riittää uskoa tähän puolueeseen ja Demarinuoriin. Yhdessä voimme vakiinnuttaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen aseman Suomen edistyksellisimpänä puolueena. Puolueena, joka ei tyydy mumisemaan hiljaa, kun oikeusvaltioperiaatettamme ja hyvinvointivaltiotamme horjutetaan. Yhdessä voimme olla aito vastavoima Suomen historian oikeistolaisimmalle hallitukselle. SDP:n on kuitenkin rehellisesti pyrittävä edistämään itselleen tärkeitä arvoja. Me puolueessa osaamme varmasti tehdä oikeat poliittiset päätökset, joita voi kaikesta kiertelystä ja kaartelusta huolimatta kutsua punavihreiksi. Vetoan kuitenkin nyt jokaiseen demariin puoluejohtoa myöten: jätetään mahdolliset kompromissit hallitusneuvotteluihin.
Kasperi Sihvo
Satakunnan Demarinuorten varapuheenjohtaja
