Turvallisuusympäristömme on jatkuvassa muutoksessa. Muutoksen keskellä toimiminen vaatii mukautumiskykyä sekä tahtotilaa kehittää sitä, mistä aika on ajanut ohi. Ymmärryksemme yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden tekijöistä on myös kaventunut Ukrainan sodan myötä – näemme kaikkialla kuvia ja videoita toistuvista ohjusiskuista ja sotilaista täydessä taisteluvarustuksessa. Hämärään on kuitenkin jäänyt se, että sotilaallinen puolustus on vain yksi osa kokonaisturvallisuutta. Tämän päivän kriisitilanteet vaativat meiltä yhteiskuntana paljon muutakin kuin pelkillä tankeilla ja tuliaseilla taistelemista.
Olemme Demarinuorissa nostaneet esille nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän kehittämisen kohti kansalaispalvelusta. Kolikon kääntöpuolella piilevä, kansalaispalvelukseen sisäänkirjoitettu siviilipalveluksen uudistaminen on kuitenkin jäänyt monissa keskusteluissa yhteiskunnassa näkyvämmän asepalveluksen varjoon.
Kuten maailmantilanne hyvin osoittaa, koko yhteiskuntamme toimintakyvyn ja kestävyyden kannalta on äärimmäisen kriittistä, että myös siviilipalvelusta uudistetaan merkittävästi.
Siviilipalvelus ei enää nykymuodossaan palvele modernin maailman tarpeita tai vastaa Suomen kohtaamiin uudenlaisiin uhkakuviin. Se myös nähdään usein “rangaistuksena” asepalveluksesta kieltäytymisestä. Asennemuutoksen lisäksi siviilipalveluksen työvelvollisuuteen pohjautuvaa järjestelmää tulee jatkossa kehittää sodan tai kriisiajan tehtäviin kouluttamisen tukirooliksi. Sen sijaan että siviilipalvelusmiehet suorittavat vuoden mittaisen palveluksen esimerkiksi kirjastossa, voisimme kouluttaa siviilipalvelusta suorittavat tukemaan yhteiskunnan siviilivalmiutta- ja varautumista, mikä kehittäisi koko kansakunnan resilienssiä.
Ja juuri tämä on kansalaispalveluksen ydin. Palveluksessa tarjottu koulutus valmistaisi yhteiskuntaamme toimimaan kriisinkin keskellä. Osaisimme toimia, mikäli kriittistä infraamme häiriköitäisiin, sähköt katkeaisivat, puhdasta vettä ei tulisi hanasta tai teleyhteydet eivät toimisikaan. Osaisimme toimia, vaikka arkipäivän itsestäänselvyydet eivät enää olisikaan ulottuvillamme. Hybridiuhkien vaikutukset heikkoihin yhteiskuntiin voivat olla vaarallisia. Se on jotain, mitä emme halua kokea todellisuudessa.
Kansalaispalvelusmalli ei kokonaisuudessaan puuttuisi pelkästään asevelvollisuuden räikeään tasa-arvo-ongelmaan, vaan se vastaisi myös tarpeeseen kehittää yhteiskunnan resilienssiä ja tarjoaisi malleja toimia vahvana yhteiskuntana poikkeusoloissa. Pyörääkään ei tarvitsisi keksiä uudelleen, sillä Suomessa on jo toimivia malleja, jotka ovat vain pienen kehittämisen tarpeessa.
Ratkaisun avaimet ovat jo käsissämme. Mitä siis odotamme?
Ida-Susanna Pöllänen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
