Ukrainan sota on yksi aikamme merkittävimmistä konflikteista, jossa ei taistella ainoastaan maantieteellisistä rajoista, vaan myös arvoista, identiteetistä ja tulevaisuuden näkymistä. Tämä sota symboloi sitä, kuinka demokraattiset periaatteet, vapaus ja ihmisoikeudet ovat kalliita arvoja, joita on puolustettava paitsi sotilaallisin voimavaroin myös yhteisöllä ja kansainvälisellä yhteistyöllä. Ukraina, joka on valinnut eurooppalaisen tien ja omaksunut lännen arvot, taistelee paitsi oman maansa itsenäisyyden puolesta, myös koko Euroopan vapautta ja turvallisuutta edustavien periaatteiden puolesta.
Venäjän johto on tehnyt tietoisesti oman ratkaisunsa olla liittoutumatta lännen, demokratian ja yhteisten eurooppalaisten arvojen kanssa. Moskova on valinnut vastakkainasettelun ja autoritaarisen mallin, jonka tavoitteena on palauttaa väkivalloin vaikutusvalta entisillä Neuvostoliiton alueilla. Tämä päätös ei ole sattumaa, vaan osa pitkää poliittista linjaa, jossa Venäjä ja Putin ovat hylänneet mahdollisuuden integroitua rauhanomaiseen kansainväliseen yhteisöön. Valinnan seurauksena Venäjä on joutunut aseistamaan omia etujansa vastaan usein aggressiivisilla keinoilla, mikä on johtanut jännitteisiin, konfliktien eskaloitumiseen ja koko Euroopan turvallisuutta uhkaavaan tilanteeseen.
Ukrainalaisten urheus taistelussa heijastaa sitä, että demokraattiset arvot eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan ne vaativat jatkuvaa puolustusta. Maanpuolustus on olennainen keino ylläpitää rauhaa, sillä ne mahdollistavat paitsi maallisen puolustuksen, myös varmuuden siitä, että kansainväliset sopimukset ja tunnustetut rajat pysyvät koskemattomina. Länsimaiden tarjoama sotilaallinen ja diplomaattinen tuki Ukrainalle on osoitus siitä, että demokratian ja vapauden puolustamiseen tarvitaan konkreettisia resursseja – niin aseita, varusteita kuin koulutettua henkilöstöäkin. Nämä voimavarat eivät ole pelkästään sotilaallisia työkaluja, vaan ne symboloivat sitoutumista rauhaan ja vakauteen, jotka turvaavat kansojen tulevaisuuden.
Samoin kuin länsimaiden tarjoama sotilaallinen ja diplomaattinen tuki Ukrainalle osoittaa konkreettisesti, että rauhan puolustaminen vaatii sekä fyysisiä voimavaroja että sitoutumista yhteisiin arvoihin. Niinkuin historialliset esimerkit osoittavat, entiset vihamiehet voivat löytää yhteisen sävelen ja nousta liittolaisiksi, mikäli heidän etunsa ja arvonsa yhdistyvät. Saksa ja Ranska ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka pitkien konfliktien jälkeen voidaan rakentaa vahva yhteistyö, joka synnyttää Euroopan unionin kaltaisen yhteisön. Näissä maissa on opittu, että kestävä rauha perustuu yhteisiin sääntöihin, avoimeen dialogiin ja yhteiseen sitoutumiseen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen kunnioittamiseen. EU:n malli toimii elävänä todisteena siitä, että valtioiden välinen yhteistyö voi turvata paitsi taloudellisen kehityksen, myös poliittisen vakauden ja kansainvälisen turvallisuuden.
Euroopan ja länsimaiden yhteinen linja on keskeinen tekijä, joka estää autoritaaristen valtioiden, kuten Venäjän, pyrkimykset laajentaa vaikutusvaltaansa. Kansainvälisesti tunnustettujen valtioiden rajojen ylläpito ei ole vain periaate, vaan se on käytännön keino estää muiden autoritaaristen toimijoiden esimerkkinä toimiminen. Jos rajat murrettaisiin, syntyisi tilanne, jossa muut autoritäärisinä valtioina tunnetut toimijat saattaisivat seurata samaa mallia, mikä lisäisi epävakautta ja uhkaa koko maailman rauhalle. Vahva sotilaallinen läsnäolo sekä moderni sotakalusto ovat siis tärkeitä elementtejä, joilla varmistetaan, että rauha säilyy ja että aggressiiviset hyökkäysyritykset pysäytetään jo ennen kuin ne ehtivät kasvaa suuremmiksi kriiseiksi.
On myös syytä huomata, että Venäjän oma päätös olla olematta osa eurooppalaista yhteisöä on johtanut siihen, että se on joutunut turvautumaan omiin väkivaltaisiin keinoihinsa sen sijaan, että olisi valinnut yhteistyön ja dialogin tien. Tämä valinta on asettanut vastakkain niiden valtioiden kanssa, jotka ovat sitoutuneet yhteisiin arvoihin ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Venäjän eristäytyminen lännestä on itse asiassa lisännyt sen tarvetta varustautua sotilaallisesti, sillä sen on jatkuvasti puolustettava omaa järjestelmäänsä ja pyrkimyksiään ulkopuolisia vaikutteita vastaan.
Lopulta Ukrainan sota on paljon enemmän kuin alueellinen yhteenotto. Se on koe siitä, kuinka yhteiset arvot, demokratian periaatteet ja kansainvälisen yhteisön tuki voivat estää autoritaaristen voimien nousun ja turvata rauhan. Suomen, muiden eurooppalaisten valtioiden ja länsimaiden tarjoama tuki Ukrainalle – niin sotilaallinen, taloudellinen kuin diplomaattinenkin – lähettää vahvan viestin: demokraattiset arvot ovat sitovia, ja niiden puolustaminen on yhteinen vastuumme. Yhdessä, vahvojen sotilaallisten voimavarojen ja avoimen dialogin keinoin, voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa rajat pysyvät ennallaan ja rauha on kaikkien saavutettavissa.
Слава Україні!
Niko Pitkänen
