Heinäkuun lopulla pääsimme osallistumaan Utøya Festivaalin, jonka järjestää Norjan työväenpuolueen nuorisojärjestö AUF (Arbeidernes ungdomsfylking). Leiri kokosi yhteen satoja nuoria ympäri Norjaa ja kansainvälisiä vieraita eri maista. Me, Haedeh Waysi ja Leo Vento, saimme kunnian edustaa Suomesta Demarinuoria. Utøya ei kuitenkaan ole vain poliittinen leiri, vaan se on paikka, jossa historia, yhteisöllisyys ja nuoret kohtaavat tavalla, jota ei voi kokea missään muualla.
Aluksi meitä jännitti, miltä saarella olo tuntuisi, erityisesti sen historian vuoksi. Utøya tunnetaan vuoden 2011 traagisista tapahtumista ja lauttamatkalla satoi, aivan kuten sinä päivänä. Monien ilmeistä näki, että tunne oli yhteinen. Kuitenkin heti perille saavuttuamme tunnelma muuttui. Vastaanotto oli lämmin ja norjalaiset olivat innostuneita suomalaisista vieraista. “Ooh, you’re from Finland!” huudahti moni ja pian kuulimme myös norjalaisten suomenkielen taitoa kuten “Moi”, “minulla on siniset housut” ja tietenkin se klassinen “perkele”.
Saimme ryhmän norjalaisia jotka toimivat kääntäjinämme, he käänsivät meille puheet ja kaiken tarvittavan. Pärjäsimme myös hieman ruotsilla, sillä se on hyvin lähellä norjankieltä. Meille esiteltiin saarta ja kerrottiin historiaa, saari oli todella kaunis ja siinä oli ainutlaatuinen energiakenttä ympärillä.
Poliittisesti Utøya tarjosi kattavasti opittavaa. Saimme kuulla puheita Norjan kärkipoliitikoilta kuten Pääministeriltä ja Jens Stoltenbergiltä. Työpajoissa keskustelimme esimerkiksi Norjan öljyrahastosta ja tulevista parlamenttivaaleista. Oli myös ihanaa huomata, miten tärkeänä norjalaiset pitävät pohjoismaista yhteistyötä ja kuinka kiinnostuneita he ovat Suomesta ja meidän politiikastamme.
Leiri osoittautui käsittelevän paljon enemmän kuin pelkästään politiikkaa. Siellä yhteisöllisyys oli aivan erilaisella tasolla. Päivisin kuuntelimme poliitikkojen puheita ja osallistuttiin työpajoihin. Iltaisin taas naurettiin, tanssittiin ja oltiin yhdessä. Saari hiljeni vasta kolmelta yöllä ja unta kertyi usein vain muutamia tunteja, olo oli silti energinen.
Myöhäisillan kävelyt rakkaudenpolulla ja upeat näköalat olivat kerta kaikkiaan lumoavia. Kävelimme usein ympäri saarta, istuimme kallioilla katsomassa auringonlaskua ja uimme vuonojen kirkkaissa vesissä. Oli hetkiä, jolloin maailma tuntui pysähtyvän. Hetkiä, jolloin ymmärsi, miksi niin moni palaa Utøyaan yhä uudelleen.
Utøya on paikka, jossa historia hengittää. Museossa käydessämme ja saaren polkuja kulkiessamme näimme ruusuja ja muistomerkkejä uhrien kunniaksi. Illalla lautta toi edelleen omaisia tuomaan kukkia ja sytyttämään kynttilöitä. Yli 14 vuotta tapahtumien jälkeen suru ja muisto ovat yhä läsnä.
Mutta vaikka ne ovat läsnä, niin tragedia ei hallitse saarta. Sen sijaan nuorten ilo, solidaarisuus ja yhdessäolo nousevat sen kaiken yli. Utøya on elävä todiste siitä, että viha ei saa sanella tulevaisuutta. Heillä on voimalauseena se, että rakkaus voittaa vihan ja se näkyy siellä vahvasti.
Utøya on paikka, johon jokaisen demarinuoren kannattaa joskus mennä. Se ei ole vain poliittinen leiri, vaan kokemus, joka yhdistää ihmisiä, antaa uusia ystäviä ja muistuttaa siitä, että solidaarisuus ja rakkaus voittavat aina. Norjalaiset varmistivat sen, että jokainen, mukaanlukien me tunnemme Utøyan omaksi kodiksemme ja siinä he onnistuivat erinomaisesti.
Haedeh Waysi
Helsingin demarinuorten varapuheenjohtaja
Leo Vento
Helsingin demarinuorten hallituksen jäsen