Se on kyllä jännä juttu, että kun olen Demarinuoriin liittynyt vuonna 2011, niin en ole demarina kokenut kuin vaalitappioita, viimeisimpänä eduskuntavaalit ja SDP:n historiallisesti huonoin tulos. Senhän kaikki tietävät jo kyllästymiseen asti; viimeisen kuukauden aikana on ollut enemmän lööppejä demareiden epäonnistumisesta kuin naisten kesädieeteistä.
Sitä alkaa helposti kyseenalaistamaan omaa poliittista kotiaan kun eletään huonoja aikoja. Suurimpia järkytyksiä ovat vanhojen aktiivien epäröinnit, jotka ovat olleet uskollisesti vuosikymmeniä ja nyt miettivät ovatko sosialidemokraatit enää se oma puolue. Taustalla ovat samat syyt joista voitte lukea googlettamalla ”demarit ja tappio”. Tai ihan vain avaamalla lehdet parin päivän takaa. SDP:tä on viimeiset neljä vuotta revitty riekaleiksi jokaisen median kautta ja viimeinen vuosi on ollut toimittajien ilmainen demaribuffet. Sitä alkaa itsekin miettimään että kyllähän tämä kaikki tuntuu niin kovin epäreilulta. Miten kukaan jaksaa?
Vastaus lieneekin siinä, että demarit ovat puolue, sosialidemokratia on arvomaailma. Demarit ovat kuin arkinen perhe ruokapöydässä. Kokoonnumme rituaalisesti kerta toisensa jälkeen saman pöydän ääreen. Pöydän antimet vaihtelevat sesonkien mukaan (sotesoppa on ollut aika pop viime aikoina). Sitten välillä sattuu se hetki, kun veli leikkaa itselleen isomman palan yhteisestä ateriasta ja sisko huudahtaa että HETKONEN! Samaan aikaan muu pöytäseurue nyökkäilee että “kyllä me nyt ihan demokraattisesti tästä päätettiin että veli saa vähän enemmän kuin sinä, että ei tässä kyllä nyt ole mitään ongelmaa, mutta kilautetaanko ihan varmuuden vuoksi toimittajalle?”. Sisäisten vaalien alla näitä tuppaa käymään helpommin ja äänekkäämmin. Siitä saatetaan myös twiitata.
Sosialidemokratia on se liima, joka pitää toverit samassa porukassa vaikka kuinka ottaa aivoon. Johtajat ja edustajat tulevat ja menevät, mutta sosialidemokratia on kansainvälinen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon aate josta tulee osa ihmisten identiteettiä. Sitä identiteettiä sitten toteutetaan hullunkurisessa demariperheessä. Täältä löytyy ne ihmiset jotka kokouksessa jättävät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen, mutta lähtiessään halaavat ja kysyvät että milloin nähdään seuraavan kerran. Tämä on se paikka jossa kuulee elämänsä kovimman kritiikin ja kannustavimman palopuheen. Tämä on aatteellinen perhe, joka kiukuttelee eniten omilleen, koska se kestetään.
Siksi ehdotankin että jos sinä olet viimeisen vuoden, neljän, tai kymmenen aikana kokenut että puoluettamme voisi parantaa, tule tekemään muutosvoimaa kanssani. Se toimii. Todisteena ovat mm. Demarinuorten neljä alle 30v. kansanedustajaa. Minä haluan että vuonna 2019 SDP:ssä on johtopaikoilla tasaväkisesti kaikkien sukupuolien edustajia, että maahanmuuttajaehdokkaita on kaksinkertainen määrä, että puolue on näkyvin poliittinen ryhmä ihmisoikeusmielenosoituksissa, että puhdas energia on yksi kolmesta isosta teemasta, ja että äänestäjiä ei enää mielistellä vaan vakuutetaan kestävällä ja kirkkaalla poliittisella linjalla. Yksin kiukuttelemalla se ei kuitenkaan toimi, joten kiukutellaan yhdessä niissä kokouspöydissämme ja annetaan uusia vaihtoehtoja.
Taistelohon!
Maria Nyroos
Demarinuorten liittohallituksen 2. varajäsen
marianyroos@outlook.com
