Kun kesä puskee vauhdilla päälle (vaikka vallitseva säätilanne ei aina sitä kerrokaan) niin on hyvä aika katsoa hieman menneeseen kevääseen.
Lähtötilanne tähän vuoteen oli monin tavoin poikkeuksellinen ja uusi. Hallituksemme vaihtui laajalti tälle vuodelle. Yhdeksästä hallituslaisesta peräti kahdeksan oli täysin uusia. Jopa minä nousin puheenjohtajaksi hallituksen ulkopuolelta, vaikka olinkin aktiivina mukana. Näin meillä ei luonnollisesti ollut järin paljon valmiita kaavoja joita noudattaa, vaikka saimmekin vanhemmilta aktiiveilta pitkin kevättä paljon suurenmoisia neuvoja.
Hienona kehityssuuntana voinee pitää, että hallituksestamme peräti neljä on alle kaksikymmentävuotiasta. Se luo uskoa vahvaan tulevaisuuteen. Toimivassa järjestössä uudet jäsenet ja heidän tuomat innovatiiviset ajattelutavat käyvät dialogia kokemuksen kanssa. Vaarallisinta on takertua tuttuihin kaavoihin.
Siksi kevät olikin monilta osin meille opettelua. Askel eteenpäin ja välillä vastavuoroisesti askel taaksepäin, uudelleen yrittämistä.
Alkuvuoden suurin yksittäinen haaste oli kuntavaalit. Siinä lähes kaikki meistä oli ensikertalaisia. Osa itse ehdokkaina, toiset tukijoukoissa. Kuntavaalien tulokseen voimme olla tyytyväisiä, kuten täällä blogissa olen jo asiasta maininnut. Muuten kevät meni kohtalaisen hyvin. Olemme olleet mukana muun muassa järjestämässä naistenpäivän marssia, maksuttoman ehkäisyn-seminaaria sekä lukuisia omia tapahtumia, joista mainittakoon kuvassakin näkyvää vappupiknik sekä Beer&Politics-keskusteluiltamaa koulutuspolitiikasta.
Silti aina on parannettavaa. Monilta osin emme olleet valmistautuneet alkuvuoteen ja toimintamme oli jo liiaksikin reaktiivista reagointia ympäristön tapahtumiin. Kirkkaampi visio miten kehitämme järjestöä ja mitä haluamme olla puuttui.
Lupaan, ettei se puutu enää syksyllä.
Oscar Lindvall
Tampereen Demarinuorten pj
