Sipilän hallitus on nyt ollut vallan kahvassa kiinni puolisen vuotta. Mitä on saatu aikaan? Kun summaa hallituksen toimintaa yhteen, ei voi olla tyytyväinen. Saman on ilmaissut myös iso osa Suomen kansasta, kuten lukuisista mielenosoituksista ja galluppien muutoksista käy ilmi. Historian kirjoihin tuskin saadaan kovinkaan yleviä merkintöjä, jos tätä vauhtia jatketaan neljä vuotta.
Kerrataan vähän näitä ”saavutuksia”. Ensin tehtiin hallitusohjelma, joka leikkaa julkisen sektorin menoja kovalla kädellä eikä huomioi juurikaan leikkausten sosiaalisia vaikutuksia. On myös tehty lukuisa määrä hätiköityjä päätöksiä, joita on jälkeenpäin muutettu tai kumottu. Työmarkkinoilla vallinnut sopimisen kulttuurikin on saatu sekaisin puuttumalla kovalla kädellä asioihin, joista on vuosikymmeniä huolehdittu ansiokkaasti työmarkkinaosapuolten kesken sopimalla. Ja takinkääntöjen määrä vaalilupausten jälkeen on kyllä suoritus, jolla pitäisi päästä Guinnessin ennätyskirjaan.
Kriisitietoisuus on onnistuttu nostamaan Suomessa ihan uudelle tasolle. Tämän avulla hallituksen tekemiä leikkauksia on perusteltu ”pakollisena pahana”. Kyse on kuitenkin porvariarvojen mukaisesta politiikasta, jossa heikompiosaisten asia ei ole etusijalla. Miksi muuten leikattaisiin muun muassa etuuksista ja koulutuksesta, mutta ei juurikaan puututa hyväosaisten verotukseen tai vaikkapa pääomatulojen verotukseen. Hallitus kyllä saa Suomen velkaantumisen kääntymään, se on myönnettävä. Mutta minkä kustannuksella se tehdään? Vauhti on todella nopea ja leikkaukset rajuja, vaikka aikaa voisi käyttää muutaman hallituskauden verran. Näin nopeasti tehtävät rajut leikkaukset voivat viedä Suomea aivan väärään suuntaan.
Oppositio on tarjonnut hyviä vaihtoehtoja hallituksen toimille. Pääoppositiopuolue SDP julkaisi juuri oman vaihtoehtobudjettinsa, joka huomioi myös sosiaaliset vaikutukset. SDP:n esityksessä velkaa otetaan vähemmän kuin hallituksen budjettiesityksessä, mutta silti on pystytty korvaamaan heikompiosaisiin kohdistuvat leikkaukset muilla toimenpiteillä. Myös oppositiossa ymmärretään, että Suomen talous on saatava tasapainoon. SDP:n tavoite on tehdä se oikeudenmukaisesti ja siten, että talkoisiin osallistutaan maksu- ja kantokyvyn mukaan. Panostetaan työllisyyteen, heikompiosaisten tukemiseen ja veropohjan laajentamiseen.
Kun viime aikoina on seurannut hallituksen yhteispeliä, voi helposti todeta bändin olevan epävireinen. Sote-uudistuksen aiheuttama sekamelska paljasti viimeistään koko Suomen kansalle, että miten hyvä se yhteishenki hallituksen kuvitteellisessa avokonttorissa on. Samassa saatiin vihiä myös poliittisesta lehmänkaupasta, jota ihmisten sote-palveluilla, eläkeläisten etuuksilla ja sote-palveluiden yksityistämisellä on käyty. Vaarallista ajatella, että tällä samalla periaatteella tehdään myös muut Suomelle ja suomalaisille tärkeät päätökset.
Suomen ja suomalaisten etu olisi toimintakykyinen hallitus, joka tekisi vastuullista ja ihmisten hyvinvointia huomioivaa politiikkaa. Vaikeita päätöksiä on tehtävä, jotta Suomi nousee suosta. Sillä on kuitenkin paljon merkitystä, miten nämä päätökset tehdään ja mitä asioita painotetaan.
Mikko Valtonen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
