Palvelualojen ammattiliiton uusimmassa jäsenlehdessä mainittiin, että muiden alojen kärsittyä viime vuonna heikkenevästä tuloksesta, matkailualalla tulos parani. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että matkailussa on Suomen tulevaisuus. Siinä voisi olla, jos lainsäädännöllä siitä ei haluttaisi tehdä lähes mahdotonta.
Viranomaiset haluavat tiukentaa entisestään Suomen alkoholilainsäädäntöä. Alkoholin myynti päivittäistavarakaupoissa halutaan sitoa Alkon aukioloaikoihin ja kaikenlainen anniskelu esimerkiksi huvipuistoissa ja festareilla halutaan kieltää. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi huvipuiston alueella sijaitsevassa ravintolassa ei saisi nauttia olutta tai lasillista viiniä ruuan kanssa. Se siitä sivistyneen ja vastuullisen juomisen opettamisesta lapsille. Tämä tarkoittaisi myös festareille asiakaskatoa. (Tätä tuskin tarvitsee perustella.)
Samalla kun alkoholin myyntiä koteihin halutaan rajoittaa, ollaan tiukentamassa ravintoloiden aukioloaikoja. Anniskelu saisi alkaa vasta kello 11.00. Tämän ei katsota vaikuttavan ravintoloiden taloudelliseen tilanteeseen, mutta auttavan alkoholiongelmaisia. Viime päivien uutisissa ei ole mainittu toista tavoiteltua aukioloaikamuutosta. Ravintoloiden jatkoluvat halutaan kieltään. Tämä tarkoittaisi anniskelun loppumista kello 1.30. Työtunteja katoaisi myynnin mukana. Kun kovimman myynnin tunnit pakotetaan olemaan kiinni, pitää työtunteja karsia muualtakin. Vaikutus ihmisten työllistymiseen ei siis olisi laskettavissa suoraan aukiolosta pois olevista tunneista. Lisäksi myynnin heikkeneminen vaikuttaisi oleellisesti moniin sidosryhmiin laidasta laitaan, esimerkiksi siistijöihin, kuljetusyrityksiin ja viihdealan ammattilaisiin.
Paitsi että aukioloaikojen rajoittaminen vaikuttaisi työllisyyteen ja tätä kautta palkkatuloista saataviin verotuloihin, siirtäisi se arvonlisäveroina saatavia tuloja rapakon taakse ja ihmiset juomaan koteihinsa. Ravintolassa juotaessa on anniskelu säädeltyä ja juominen liittyy sosiaaliseen tapahtumaan. On naiivia ajatella, että ihmisten halu juoda katoaisi aukioloaikamuutoksen myötä. Alkoholia nautittaisiin edelleen ravintoloiden suljettua olosuhteissa, joissa kukaan ei ole puuttumassa mahdollisiin ongelmiin ja estämässä alkoholin nauttimista tietyn rajan ylityttyä. En siis näe aukioloaikamuutosten palvelevan tarkoitustaan, alkoholiongelmien ehkäisyä.
Sydänkohtauksen saaneen potilaan saapuessa päivystykseen on kohtauksen akuutti vaihe hoidettava heti. On kuitenkin tutkittava mikä kohtauksen aiheutti ja puututtava sen syihin. Suomessa tuntuu olevan vallalla tapa, jossa hoidetaan seuraus mutta ei uskalleta etsiä syytä. Rajoittamalla alkoholin anniskelua emme poista sitä ongelmaa, jonka takia meillä on alkoholisteja. Ongelma eivät ole ne ihmiset, jotka ovat kello kahden jälkeen ravintolassa. Ongelma on siellä, missä kotiin ostetaan alkoholia, josta pyritään löytämään apu. Ongelma on se, että muuta apua ei tunnu saavan.
Menneisyydestä oppiminen tuntuu olevan kovin hankala laji. Vaikka historiankirjat kertovat juomisen lisääntyneen kieltolain aikaan, halutaan Suomi viedä takaisin tähän säännöstellyn huvin maailmaan. Sääntöjen tiukentamisen sijaan olisi hyvä pitää ravintolat auki vaikka vuorokauden ympäri. Tällöin ei syntyisi paniikkia juoda mahdollisimman paljon ennen kuin aika loppuu kesken. Jos juominen ravintolassa olisi vieläpä kotona halvempaa, ei olisi tarvetta haalia alkoholia kotiin, vaan sitä voisi nauttia ystävien seurassa osaavan henkilökunnan anniskellessa. Tukemalla ravintola-alaa ohjattaisiin kuluttajia nauttimaan hyvästä ruuasta ja siinä ohessa juomasta, vaikka koko perheen kesken. Siinä ei ole mitään pahaa, jos vanhemmat näyttävät lapsilleen mallia kuinka hyvän ruuan kanssa voi ottaa lasin tai kaksi hyvää viiniä. Se enneminkin opettaa käyttämään alkoholia vastuullisesti.
Entäs se matkailu? Muualla maailmassa ruokaa ja juomaa arvostetaan. Miksi ihmiset enää matkustaisivat Suomeen, kun kulttuuriin tutustuminen ruuan ja juoman kautta tehdään lainsäädännöllä todella hankalaksi? Nämä kaksi, ruoka ja matkailu, kulkevat hyvin pitkälle käsi kädessä. Ei ole sattumaa, että matkailu- ja ravitsemusalan ihmiset tekevät töitä saman työehtosopimuksen alla.
Miksi Suomessa halutaan tallata maanrakoon ala, jota muualla Euroopassa osataan arvostaan?
Milla Granlund
