Seuraava blogiteksti on osa blogisarjaa, jossa joukko Demarinuorten työryhmäkaudelle 2020-2022 osallistuneita aktiiveja kirjoittavat eri aiheista, joita on käsitelty osana poliittisen ohjelman uudistusta. Demarinuorten uuden poliittisen ohjelman luonnos on kommentoitavana kenttäkierroksella 20.3. saakka.
Asevelvollisuus puhututtaa jatkuvasti. Maamme puolustuksen perustuessa asevelvollisuutta suorittaviin varusmiehiin ja sitä kautta erittäin laajaan reserviin (870 000 reserviläistä, joista sodan ajan vahvuuteen kuuluu 280 000 sotilasta), tulee väistämättä eteen kysymys, miksi tämä velvollisuus on langetettu vain miesten harteille? Miten Suomessa, tasa-arvoa edistävässä ja puolustavassa maassa voi silti olla voimassa yksi epätasa-arvoisimmista laista?
Ruotsi palautti asevelvollisuuden vuonna 2017 velvoittaen sukupuoleen katsomatta naiset ja miehet kutsuntoihin. Palvelus toteutetaan valikoivan menetelmän kautta, ja sitä kautta tehtäviin soveltuvimmat valitaan suorittamaan palvelusta. Tämä on lisännyt palvelusta suorittavien motivaatiota ja samalla vahvistaa ruotsalaisen maanpuolustuksen kantokykyä. Suomessa olemme tarjonneet naisille mahdollisuuden suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus vuodesta 1995. Tämä puolustusministeri Rehnin toinen muutos ”inttiarkeen” kasarmien vessanovien lisäksi suomalaisessa maanpuolustusjärjestelmässä oli aikansa Suomelle mullistus, mutta nykypäivänä suuri tasa-arvopolitiikan sokea piste.
Naisten hakeutumista palvelukseen on pyritty viime vuosina helpottamaan.
Paperikasojen vähentäminen yhdeksi digitaaliseksi hakulomakkeeksi luo matalamman kynnyksen palvelukseen hakeutumiselle. Uusin mullistus naisten määräämisestä kutsuntoihin tuo heidät jo alusta asti osaksi prosessia ja palvelusta. Tämä muokkaa myös tasa-arvoisemmaksi miespuolisten kutsunnanalaisten ja lopulta varusmies- tai siviilipalvelusmiehen ymmärrystä naisten roolista palveluksessa. Kun kaikki aloittavat samalta viivalta, ei kehenkään kohdistu eriarvoistavia toimia.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Varusmiesten mielenkiinnon väheneminen ja fyysisen sekä psyykkisen toimintakyvyn aleneminen ovat selkeitä merkkejä siitä, että palveluksessa ei tällä hetkellä ole niitä kaikkia mahdollisia potentiaaleja, joista Suomen oma puolustus voisi hyötyä. Naisten motivaatio maanpuolustusta kohtaan on sen sijaan nousussa. Se ei kuitenkaan vielä korreloi suoraan palvelusta suorittavien naisten määrään. Se kasvaa, mutta ei riittävän nopeasti.
Eikä tule unohtaa sitä, millaisessa maailmassa elämme. Nopeasti kehittyvä turvallisuusympäristö vaatii meiltä täydessä potentiaalissa olevan sodan ajan reservin. Jatkuvasti muuttuvat uhkakuvat sekä Euroopassa puhjennut Ukrainan sota vaativat meiltä Suomessa muutoksia myös sisäiseen turvallisuuteemme sekä vahvistuksia maamme puolustuskantokyvyn takaamiseksi. Vaikka maamme puolustus, aseellisesti tai aseettomasti, on jokaisen suomalaisen velvollisuus, kovan paikan tullen tarvitsemme kuitenkin myös aseellista suojelua.
Tästä syystä asevelvollisuusjärjestelmäämme tulee kehittää tasa-arvoiseksi ja oikeudenmukaiseksi, palvelemaan maatamme sen tarvitsemalla potentiaalilla.
Palveluksen kehittäminen kohti ”kansalaispalvelusmallia” takaisi Puolustusvoimille mahdollisuuden valita joukoista sen määrän aseelliseen koulutukseen valittavia varusmiehiä, kuin mitä maamme turvallisuuden takaaminen tarvitsisi. He, ketkä eivät aseellista palvelusta haluaisi suorittaa, suorittaisivat sen sijaan niin kutsutun kansalaispalveluksen, jossa tarkoituksena olisi kouluttaa väestömme toimimaan kriisin keskellä. Näitä taitoja tulisi jokaisella suomalaisella olla, oli sitten aseellisen palveluksen käynyt tai ei.
Kotimaamme puolustaminen on jokaisen tehtävä ja velvollisuus eikä sen tule perustua sukupuoleen. Ei sodassakaan ole vain naisten tai miesten tehtäviä. On vain suomalaisen yhteiskunnan tehtäviä. Ja nyt jos koskaan tarvitsemme kaiken potentiaalin ylläpitääksemme turvaa Suomessa.
Ida-Susanna Pöllänen
Kirjoittaja on Demarinuorten kansainvälisen politiikan työryhmän puheenjohtaja sekä alikersanttina kotiutunut reserviläinen ja turpo-asioihin perehtynyt politiikan aktiivi. Tunnetaan myös sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin liittyvien tasa-arvokysymysten tutkimisesta.
