Kesäkuussa Suomi päätti olla liittymättä Ukrainan jälleenrakentamisen tasa-arvo- ja inklusiivisuusliittoumaan. Liittouman tarkoituksena on varmistaa tasa-arvon toteutuminen Ukrainan jälleenrakentamisessa. Ensimmäisen kerran kun itse kuulin liittoumasta, näin siihen liittymisen itsestäänselvyytenä. Miksi Suomi ei olisi mukana projektissa, jonka perimmäisenä tarkoituksena on Ukrainan tukeminen?
Eri mieltä asiasta oli ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio. Tavio nimittäin omalla päätöksellään esti Suomen liittymisen liittoumaan. Päätöstä Tavio perusteli sillä, että liittouman tarkoituksena on edistää myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa; kuuluvathan hekin tasa-arvokäsitteeseen.
Voisi luulla, että hallituksen “liberaalit” puolueet rientäisivät tuomitsemaan Tavion päätöksen, sillä ainakin heidän erinäisissä ohjelmissaan kerrotaan LGBTQ-vähemmistöjen asioiden olevan edistettävän arvoisia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Kokoomukselta ja Rkp:ltä ei vaikuta tulevan kovin paljon kritiikkiä. Rkp:n Adlercreutz uskalsi vähän kritiikkiä antaa: “Itse olisin tehnyt toisenlaisen ratkaisun”, kertoi opetusministeri. Pääministeri Orpo ei ole uskaltanut edes näin paljon antaa arvostelua. Orpon mukaan Tavion päätös ei muuta hallituksen linjaa. Päätös kuitenkin on hallituksen linjan vastainen. On surullista katsoa, miten paljon Kokoomuslaiset antavat arvojensa kanssa periksi vain saadakseen vielä pari sortolakia läpi.
Päätös on myös ulkopoliittisesti ongelmallinen. Esimerkiksi Iltalehti uutisoi 20.9., että “Venäjän mediassa ilahduttiin Ville Tavion päätöksessä”. Venäläislehti Izvesija yhdisti Tavion päätöksen yleiseen länsimaissa tapahtuvaan Ukraina-avun vähenemiseen. Voi olla, että presidentti Kekkonen pyrki joskus miellyttämään venäläistä mediaa, mutta nykyisessä ilmapiirissä se on hyvin vaarallista. Tavio tuskin tarkoituksellisesti pyrki julkisuuteen Venäjällä, mutta toimen vaikutus oli sama.
Ennakkotapauksena liittoutumasta jääminen pois on huolestuttava. Suomen ulkopolitiikan tulisi olla selkeää ja yhtenäistä. Tavio ja hallitus laajemmin ovat nolanneet Suomen ja samalla onnistuneet asettamaan Suomen ulkopoliittisen linjan kyseenalaiseksi. Haluammeko Suomen, jossa ministerin henkilökohtaiset ennakkoluulot määrittelevät ulkopoliittisen linjan?
Leo Liukkonen
Demarinuorten aktiivi
