Pääsin heinäkuussa osallistumaan YES:in 17. kongressiin, joka kokosi yhteen nuoria eurooppalaisia sosialidemokraatteja. Pariisin helteissä vietetyt kongressipäivät tarjosivat muun muassa mahdollisuuden verkostoitua kansainvälisesti, kuunnella vaikuttavia puheita sekä päästä osalliseksi vaikuttamaan Euroopan tulevaisuuteen. Meitä suomalaisia oli edustamassa kahdentoista hengen osaava porukka, joka koostui niin Demarinuorten kuin Demariopiskelijoiden jäsenistä.
Yhtenäisyys, tasa-arvo ja solidaarisuus – kongressin kattoteemat, jotka olivat tapahtuman aikana vahvasti läsnä. Oli hienoa nähdä, kuinka nuoria yhdistävä halu paremmasta ja reilummasta tulevaisuudesta oli lähes käsinkosketeltavaa. Inspiroivat puhujat nostivat tunnelman parhaimmillaan kattoon: etenkin PES Women -järjestön puheenjohtaja Zita Gurmai osasi yhdistää yleisöä vaikuttavien puheenvuorojensa avulla. Voimaannuttavana eleenä hän esimerkiksi pyysi tasa-arvoa käsittelevässä puheessaan ensin kaikki naisoletetut lavalle, myöhemmin vielä loputkin.
Zita Gurmain lisäksi italialainen poliitikko Elly Shlein sai puheenvuoronsa aikana raikuvat aplodit yleisöltä. Myös hänen puheensa valoi uskoa ja toivoa meihin nuoriin, jotka olemme tulevaisuuden vaikuttava voima. Hänen sanomansa oli selvä: yhdessä luomme kestävän ja reilun tulevaisuuden, joka ei rakennu ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Päinvastoin meidän on oltava vastavoima haavoittavalle äärioikeistolle, joka politiikallaan jättää syrjään vähemmistöt ja kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset.
Niin paikalle kutsuttujen vierailijoiden kuin eri maiden delegaattien puheista kuulin myös huolen nykyisestä maailmantilanteesta. Erityisesti Gazan epäinhimillinen tilanne sekä Trumpin arvelluttava politiikka nousivat puheenvuoroissa usein esiin. Lisäksi huoli Euroopan tulevaisuuden suunnasta tuntui arveluttavan monia: Onko meistä vastustamaan suosiotansa kasvattavaa äärioikeistoa? Kaikesta huolimatta oli kuitenkin kaunista huomata, kuinka kukaan ei vajonnut epätoivoon tai lamaannukseen. Sen sijaan toivo ja yhteistyö valtasivat kogressisalin ja käytävät. Jokainen käymäni ja kuulemani keskustelu sai minut uskomaan siihen, että yhdessä meillä on avaimet rakentaa kestävä, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen tulevaisuus kaikille. YES:in väistyvän presidentti Enric López Juradon sanoin: Meidän on oltava äänekkäämpiä kuin he, jotka haluavat hiljentää meidät.
Omille delegaateillemme kongressi oli erityisen merkittävä myös siksi, että suomalainen Irja Vaateri valittiin YES:in uudeksi pääsihteeriksi. Liikuttavassa kiitospuheessaan Irja muistutti meitä siitä, kuinka meidän on nähtävä valo pimeidenkin aikojen keskellä. Sanoma on hyvin ajankohtainen: emme saa menettää toivoa. Sillä jos me emme taistele oikeudenmukaisuuden, rauhan ja tasa-arvon puolesta, kuka sitten?
Yhdessä olemme enemmän ja vahvempia – sen voisi mielestäni tiivistää kongressin pääsanomaksi. Sanoma onkin mielestäni ensiarvoisen tärkeä tilanteessa, jossa maailmaa jaetaan eri leireihin ja jossa jyrkät vastakkainasettelut hallitsevat keskusteluja. Lisäksi käytävillä ja illallispöydissä käydyt keskustelut valoivat uskoa siitä, että ketään ei jätetä yksin. Aina oli joku, jota kiinnosti juuri sinun asiasi ja joka oli valmis taistelemaan siitä yhdessä sinun kanssasi.
Milja Tiihonen
