Kansainvälisen politiikan osalta Euroopassa on nyt viime aikoina puhuttu Ison-Britannian eroamisesta Euroopan Unionista, eli BrExitistä. Kreikan kohdallahan puhuttiin GrExitistä mutta samanlaista huomiota tai vaikuttavuutta ei Kreikan kohdalla ollut. Euroopassa siis väläytellään unionista eroamista, Amerikassa puhutaan muurin rakentamisesta rajalle ja lähi-idässä poljetaan vähemmistöjen oikeuksia terrorismin kitkemisen varjolla. Mihin olemme menossa?
Jäädään nyt kuitenkin vielä tällä kertaa Euroopan mantereelle. Unionimmehan on alunperin rauhanliike, joka on perustettu maailmansodan runtelemaan Eurooppaan hiili- ja teräsyhteisön juurille. Miksi joku jäsenvaltio sitten haluaa niin kovin aiheuttaa säröä tähän rauhanliikkeeseen? Miksi jonkun jäsenvaltion annetaan lähteä solidaarisuuden piiristä pois?
Näihin kysymyksiin löytynee monia vastauksia mutta suurimpana syynä lienee pelko liiallisesta tai liian nopeasta yhdistymisestä ja pelko jäsenvaltioiden oman päätäntävallan katoamisesta jonnekin EU:n byrokratian koukeroihin. Omasta mielestäni Euroopan unionista on turhaan tehty sellainen pelottava demoni, joka se nyt monelle on. Tähän suurena syynä on suomalaisen uutisoinnin keskittyminen vain päätettyjen asioiden uutisoimiseen. Itse valmistelusta on saatavilla tietoa, mutta se on jokaisen itse etsittävä. Mielestäni YLE:n asemaa tässä asiassa voitaisiin miettiä uudelleen ja sitä kautta saada eurooppatiedotus kuntoon myös Suomessa.
Miten on sitten sen solidaarisuuden laita? En todellakaan hyväksy sitä, että yhdelle jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus eristäytymiseen muusta yhteisöstä ja oikeudet esimerkiksi työntekijöiden aseman huonontamiseksi. Myös PES otti kantaa tähän näkökulmaan ja ihan syystäkin otti, sillä syrjimättömyys ei ole vain EU:n perusarvo, vaan myös demokratian edellytys. David Cameronille annetut myönnytykset loukkaavat eurooppalaisten vapaata liikkumista ja eurooppalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei ole enää tasavertaista.
Myönnytyksistä varsinkin työssäkäyvien sosiaalietuuksien hätäjarru (asiasta mm. YLE:n sivuilla) tulee olemaan asia, johon monet tulevat varmasti ottamaan kiinni, kun se sallittaneen myös muille jäsenvaltioille vuonna 2020. Taloudellisestihan kyseessä ei esimerkiksi Suomen kohdalla olisi mitenkään merkittävästä säästöstä ja tämän jopa tunnusti hallituksen ylileikkuri, eli pääministerimme Juha Sipilä. Tästä myönnytyssopimuksesta voi syntyä päätön sopulien vaellusretki, jossa jäsenvaltio toisensa jälkeen tulee vaatimaan omalle kansalleen helpotuksia tai myönnytyksiä. Kohta saatammekin olla sitten siinä pisteessä, kun ensimmäiset tippuvat jyrkänteeltä alas ja Euroopan Unioni alkaa pirstaloitua.
Ison-Britannian jättäytyminen pois EU:n poliittisesta ja taloudellisesta integraatiosta tulisi varmasti vaikuttamaan suuresti EU:n kehitykseen joka aihealueella. Ison-Britannian ero EU:sta tulisi olemaan shokki tälle vuosikymmeniä rauhaa ylläpitäneelle yhteisölle. Jäämme seuraamaan pelonsekaisin tuntein sivusta Ison-Britannian kampanjointia puolesta ja vastaan. Kesäkuun lopussa näemme kaikki mihin meidän yhteinen Eurooppamme on matkalla.
Antti Mäki
Demarinuorten liittohallituksen varajäsen
