24. lokakuuta maailmalla vietettiin Yhdistyneiden kansakuntien päivää maailmanjärjestön perustamisen kunniaksi. Tuolloin vuonna 1945 tulevat jäsenvaltiot saivat ratifioitua perustamisasiakirjan jolloin uusi järjestö kansainvälisen rauhan ja ihmisoikeuksien edistämiseksi aloitti toimintansa.
Ihmiskunnan historian tuhoisimman sodan jälkeen kansainvälisen vakauden ankkuriksi asetettu YK on saavuttanut paljon inhimillisessä kehityksen vahvistamisessa. Merkittäviä saavutuksia maailmanjärjestöltä on ollut erityisesti järjestön alkuvuosina siirtomaajärjestelmän purkaminen sekä myöhemmin köyhyyden, aliravitsemuksen ja lapsikuolleisuuden vähentäminen sekä tyttöjen koulutuksen että kestävän kehityksen edistäminen.
Kuitenkin siinä tärkeimmässä tehtävässä eli rauhan ylläpitämisessä järjestö on epäonnistunut pahasti. Suursodat on pystytty ehkäisemään mutta useat alueelliset sodat ja etniset konfliktit ovat tahranneet järjestön mainetta. Aivan liian usein YK on ollut kykenemätön puuttumaan tilanteisiin ja tuo on johtanut sellaisiin hirveyksiin joita on nähty Ruandassa, Bosniassa ja Lähi-idässä.
YK on kuin näkymä menneestä maailmasta 2000-luvulla. Venäjän YK-edustaja Vitali Tsurkin on hyvin todennut, että järjestöä hallitaan edelleen sillä perusteella, miten valtiot pärjäsivät toisessa maailmansodassa. Mennyt maailma näkyi hyvin taannoisessa pääsihteeri valinnassa, pätevimmän sijasta valittiin sopivin. Ensimmäistä kertaa oli todellinen mahdollisuus saada nainen YK:n johtoon mutta turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ristiveto nosti pääsihteeriksi Portugalin entisen pääministerin ja YK:n pakolaisavun johtajan Antonio Guterresin.
Pääsihteerin valintaprosessi on vain yksi osoitus YK-järjestelmän vanhakantaisuudesta. Järjestelmän uudistaminen onkin keskeinen elementti, mikäli haluamme turvata kansainvälisen järjestelmän vakauden tulevaisuudessa. Perusteellisen uudistuksen tulee heijastella muuttuneita valtasuhteita sekä kyetä vastaamaan globaaleihin uhkiin kuten ilmastonmuutokseen.
Suurin huomion uudistamisessa kytkeytyy turvallisuusneuvoston työskentelyyn sen ollessa keskeinen tekijä kansainvälisessä vakaudessa. Nykyisten pysyvienjäsenmaiden lisäksi vallanjaossa tulee ottaa huomioon nousevien suurvaltojen, kuten Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan, asema. Pysyvien jäsenmaiden veto-oikeuden poistaminen parantaisi turvallisuusneuvoston uskottavuutta ja YK:n mahdollisuuksia puuttua kriiseihin mahdollisimman tehokkaasti. Nykyinen neuvosto on enemmän Yhdysvaltain ja Venäjän temmellyskenttä, jossa päätöksiä tehdään enemmän kansallisten kuin kansainvälisten intressien mukaan.
Maailmanjärjestön uudistamisessa Euroopan unioni voisi ottaa johtajuuden sillä onhan unionilla tällä hetkellä kehittynein ylikansallinen päätöksentekojärjestelmä. EU voisi ryhtyä sanoista tekoihin ja toteuttaa kirjaimellisesti yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa YK:n puitteissa. Unionin asema vahvistuisi kansainvälisessä politiikassa ja parhaimmillaan se pystyisi nousemaan perinteisten suurvaltaristiriitojen yläpuolelle.
Jani Kokko
Demarinuorten kansainvälisen työryhmän puheenjohtaja
