Maailmassa on tällä hetkellä yli 60 miljoonaa pakolaista. Suurimman osan maailman pakolaisista vastaanottavat maat, joita itseäänkin vaivaavat köyhyys ja konfliktit. Vain harva pakenemaan joutuneista päätyy Eurooppaan, vaikkakin määrät ovat olleet kasvamassa. YK:n pakolaissopimuksen 145 jäsenvaltiota ovat kukin sitoutuneet kantamaan oman vastuunsa pakolaiskysymyksestä. Nyt näin ei kuitenkaan tapahdu, ja tähän on saatava kansainvälisessä yhteisössä muutos.
Välimeren pakolaistilanne on kiistatta lähihistorian suurin humanitäärinen kriisi. Tuhannet apua tarvitsevat pakenevat köyhyyttä ja sotaa Lähi-idän kriisialueilta Eurooppaan. Samalla Euroopan ovia kolkuttelee myös moni muu eri syistä.
Turvapaikanhakijoiden kasvava määrä on nostanut maahanmuuttopolitiikan aivan uudella tavalla paitsi kansallisen myös kansainvälisen politiikan keskiöön. Akuutti tilanne on pakottanut Euroopan valtiot tarkastelemaan harjoittamaansa maahanmuuttopolitiikkaa uudessa valossa.
Suomi ei ole tästä kehityksestä poikkeus, vaan joutuu myös omalta osaltaan tarkastelemaan uudelleen kansallisia pakolais- ja turvapaikkapolitiikan käytänteitä. Kansalliset toimintatavat ja rakenteet on saatava vastaamaan nykyistä paremmin niitä haasteita, jotka muuttunut toimintaympäristö meille asettaa. Samalla tarvitsemme entistä enemmän yhteistyötä ja yhteisiä pelisääntöjä muiden maiden kanssa.
Järkevä kansallinen keskustelu maahanmuuttopolitiikasta näyttää näinä aikoina olevan erityisen vaikeaa. Ratkaisujen etsiminen, ongelmien ratkaiseminen ja lieveilmiöiden ennaltaehkäisy jäävät valitettavasti kovaäänisen vähemmistön ennakkoluulojen, huhupuheiden ja väärän tiedon alle. Tässä tilanteessa emme voi olla sinisilmäisiä, mutta emme voi myöskään tuomita apua tarvitsevia muutamien yksilöiden virheiden takia.
Maan hallitus on laatinut oman 80 kohdan toimenpideohjelmansa, jolla tähdätään turvapaikkapolitiikan tehostamiseen. Ohjelma on saanut julkisuudessa ristiriitaisia arvioita. Se sisältää sekä hyviä että huonoja ratkaisuja. Tuskin kukaan kuitenkaan kiistää itse ratkaisujen tarvetta akuutin pakolaiskriisin vaikutusten hallitsemiseksi myös meillä Suomessa.
Demarinuoret haluaa nostaa keskusteluun omia ehdotuksia maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi ja akuutin tilanteen helpottamiseksi. Haluamme omalta osaltamme osallistua keskusteluun rakentavasti. Ratkaisujen pohtimista pitää edellyttää maan hallituksen lisäksi koko yhteiskunnalta. Vastuu tilanteen hallinnasta ei myöskään katso puoluerajoja.
Pakolaiskriisi on globaalina ja kansallisena haasteena äärimmäisen monimutkainen. Helppoja ratkaisuja kriisiin ei ole. Demarinuoret haluaa korostaa, että vaikka ratkaisujen on oltava pragmaattisia, on sydämen oltava samalla paikoillaan. Hädänalaisia tulee auttaa aina. Samalla on muistettava, että kriisiä ei ratkaista vain kansallisvaltioiden tasolla. Tarvitaan koko Euroopan laajuisia ratkaisuja sekä toimenpiteitä, jotka puuttuvat kriisien juurisyihin niiden syntyalueilla.
Näistä haasteista kyllä selviämme, kun muistamme jokainen elää ihmisiksi.
Joona Räsänen
Demarinuorten puheenjohtaja, kansanedustaja
Demarinuorten ehdotuksia akuuttiin maahanmuuttotilanteeseen:
1) EU tarvitsee yhteisen maahanmuuttopolitiikan
Pakolaiskriisiä ei voida ratkaista vain kansallisvaltioiden omin toimin. Siksi tarvitaan koko EU:n laajuista, yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, jossa jokainen maa kantaa oman vastuunsa. Vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi sisärajoilla on ulkorajojen valvonnan oltava kunnossa. Tässä voidaan hyödyntää EU:n yhteistä rajavalvontaa. Osana yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on pyrittävä aina siihen, että turvapaikkatutkinta tehdään aina siinä valtiossa, johon turvapaikanhakija rekisteröidään ensimmäisenä. Näin perusteet turvapaikan myöntämiselle voidaan selvittää mahdollisimman aikaisin, yhteisten pelisääntöjen pohjalta. EU:n on ohjattava näille alueille riittävät resurssit, jotta turvapaikkatutkinta saadaan myös aidosti toteutettua. Vastavuoroisesti näiltä alueilta myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneita täytyy siirtää sitovalla menettelyllä muihin jäsenvaltioihin, jolloin saamme vastuun jaettua tasaisesti. Näin myös kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden palauttaminen voidaan koordinoida paremmin. Yhtenäisempi politiikka antaa myös mahdollisuuden pohtia laillisten maahantuloreittien lisäämistä Eurooppaan ja maiden pakolaiskiintiöiden nostamista. Näin vältettäisiin tehokkaasti hengenvaarallisia veneretkiä Välimerellä ja hillittäisiin ihmissalakuljetusta.
2) Pakolaisleirien olosuhteita on kehitettävä lisäresursoinnilla
Tuhannet ihmiset ovat paenneet Lähi-idän kriisialueilta lähialueiden pakolaisleireille. Olosuhteet pakolaisleireillä ovat kestämättömät, eikä esimerkiksi perusterveydenhuoltoa ole läheskään aina kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla. Myös ruokahuollossa on ongelmia eikä lapsille ole tarjolla koulutusmahdollisuuksia. Koska oleskelu pakolaisleireillä voi kestää jopa vuosia, on kehitysyhteistyötä sekä kansainvälisten organisaatioiden tukea lisättävä pakolaisleirien olosuhteiden parantamiseksi. Osana tätä myös Suomen on peruttava kehitysavun leikkaukset. Näin toimien kenelläkään ei olisi ainakaan pakolaisleirien olosuhteiden takia pakko lähteä vaaralliselle matkalle Eurooppaan.
3) Kotouttamismenojen huomioimatta jättäminen EU:n alijäämämenettelyssä
Tärkein kysymys Suomelle ja koko Euroopalle on se, miten onnistumme turvapaikan saaneiden kotouttamisessa. Maahanmuuton kustannukset ovat alkuvaiheessa hyötyjä suuremmat, mutta hyödyt tulevat pitkällä aikavälillä työpanoksen kasvaessa ja sen myötä työllisyysasteen noustessa. Kansalliset kotouttamismenot on jätettävä huomioimatta EU:n alijäämämenettelyssä. Tämä kannustaisi jäsenvaltioita panostamaan turvapaikanhakijoiden integroimiseen osaksi yhteiskuntaa. Kotouttamisen tehostaminen ei siten jäisi toteuttamatta EU:n jäsenvaltioissa ainakaan siksi, että niiden takia pelättäisiin joutumista komission tarkkailuun huonosta taloudenpidosta ja ylivelkaantumisesta.
4) Tukea kunnille, jotka sitoutuvat jo etukäteen antamaan kuntapaikan turvapaikan saaneelle
Myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneille pitää löytyä kuntapaikka. Kuntia tulee kannustaa tarjoamaan kuntapaikkoja turvapaikanhakijoille jo etukäteen niin, että valtio kompensoi tehtyjä sitoumuksia kunnille lupautumalla nostamaan näiden kuntien kuntakorvauksia. Kunnat, jotka sitoutuvat jo etukäteen tarjoamaan kuntapaikan turvapaikanhakijoille voisivat saada tukea myös esimerkiksi asuntotuotantoon.
5) Vauhtia turvapaikanhakijoiden työllistymiseen
Riittävä kielitaito on välttämätön edellytys onnistuneeseen kotoutumiseen, ja sitä tulee myös vaatia. Kielikoulutukseen tulisikin päästä viimeistään 6 kuukauden aikana maahan saapumisesta. Tätä tukemaan on syytä lisätä oppimateriaaleja omatoimiseen opiskeluun. Maahanmuuttajien kielitaidon ja työllistymisen edistämiseksi tulee käynnistää tulkkien koulutusohjelma, jossa maahan saapuneita koulutettaisiin nopealla aikavälillä tulkeiksi vastaanottokeskuksiin.
Turvapaikanhakijoiden työllistymisen edistäminen on aloitettava jo vastaanottokeskuksissa. Suomessa tulisi laatia onnistuneen kotouttamisen tueksi kumppanuusohjelmat kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja yritysten kanssa. Eri tahojen aktiivinen osallistuminen kotouttamisprosessiin parantaa huomattavasti edellytyksiä turvapaikanhakijan työllistymiselle. Hyviä käytänteitä on levitettävä koko Suomen alueelle. Samalla meidän tulee tunnistaa turvapaikanhakijoiden osaaminen jo aikaisemmassa vaiheessa ja helpottaa heidän olemassa olevien tutkintojen tunnustamista Suomessa. Turvapaikanhakijoille tulisi myös myöntää työnteko-oikeus nykyistä nopeammin.
6) Ehkäistään kaksien työmarkkinoiden syntyä
Maahanmuuttajien tehostettu työllistäminen ei saa johtaa kaksien työmarkkinoiden syntyyn Suomessa. Ammattiliittojen kanneoikeus ja alipalkkauksen kriminalisointi ovat tehokkaita toimenpiteitä, jotka turvaavat että kaikki pelaavat suomalaisilla työmarkkinoilla samoilla säännöillä. Myös muita harmaan talouden torjunnan keinoja on syytä tehostaa entisestään.
7) Sosiaalisen pääoman vahvistaminen osana kotouttamisprosessia
Turvapaikanhakijoiden sosiaalista pääomaa on vahvistettava osana kotouttamisprosessia. Erityisesti kansalaisjärjestöjen ja seurojen toiminnan ulottaminen vastaanottokeskuksiin lujittaisi turvapaikanhakijoiden luottamusta ja rakentaisi suhteita suomalaiseen yhteiskuntaan. Myös esimerkiksi kummiperhetoiminnan avulla voidaan tukea kotouttamista. Näin myös pelisäännöt ja suomalaisen yhteiskunnan arvot tuotaisiin osaksi kotouttamista arjen tasolla. Riittävän tekemisen turvaaminen hillitsee myös joutilaisuudesta kumpuavaa levottomuutta. Maahanmuuttajien inhimillinen kohtaaminen ja tasavertainen kohtelu edistävät sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä on meidän jokaisen vastuulla.
8) Sisäisen turvallisuuden resurssit on turvattava
Jokainen rikos on liikaa, tekijästä riippumatta. Sisäisestä turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu viranomaisille, ei katupartioille. Enemmän turvattomuutta lisäävien ja rasistisessa tarkoituksessa perustettujen katupartioiden toimintaa ei tule sallia. Jotta viranomaiset kykenevät tässä tilanteessa hoitamaan tehtävänsä, on turvattava sisäisen turvallisuuden resurssit. Yksi vaihtoehto voisi olla täydennyspoliisien käyttäminen. Täydennyspoliiseja voitaisiin käyttää poikkeusolojen lisäksi myös normaalioloissa esimerkiksi järjestyksenvalvojina ja liikenteen ohjauksessa. Myös eläkkeelle jääneitä poliiseja tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää aktiivipalveluksessa.
Vastaanottokeskusten ja niiden lähialueiden turvallisuus on taattava. Tämä on sekä turvapaikanhakijoiden että kantasuomalaisten etujen mukaista. Tässä on voitava hyödyntää myös yksityisiä turvapalveluita.
9) Vihakirjoittelu ja -teot hallintaan
Erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuva vihakirjoittelu on riistäytynyt hallitsemattomaksi. Vihakirjoittelu, joka useimmissa tapauksissa täyttäisi lukuisien rikosten piirteet, tulee saada hallintaan. Osana tätä tavoitetta tulisi pohtia mahdollisuus poliisille rikesakkojen langettamiseen vihakirjoittelusta nykyistä kevyemmin perustein.
10) Palautuskäytänteet kuntoon
Kaikki Suomeen saapuvat pakolaiset eivät täytä myönteisen turvapaikkapäätöksen edellytyksiä. Palautuskäytänteitä on siksi tehostettava, jotta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voitaisiin käännyttää takaisin lähtömaahansa mahdollisimman pian päätöksestä. EU:n Dublin säännöstä on noudatettava johdonmukaisesti. Turvallisista lähtömaista saapuneet turvapaikanhakijat on voitava pikakäännyttää Suomesta. Pikakäännytyksen rinnalla on tuettava myös hakijoiden vapaaehtoista paluuta, mikä helpottaisi viranomaisten taakkaa ja mahdollistaisi keskittymisen kaikkein eniten hätää kärsivien auttamiseen ja taustojen selvittämiseen.
