Työuria halutaan pidentää kuluneen fraasin mukaan alusta, keskeltä ja lopusta. Alusta lyhentäminen tarkoittaa opiskelijoiden siirtymistä aikaisemmin työelämään. Lopusta pidentäminen on tähän mennessä tarkoittanut lähinnä laissa olevan eläkeiän nostamista.
Kaikkein vaikein ja vastentahtoisin asia päättäjille on tähän mennessä ollut työurien pidentäminen keskeltä. Tavoitteen takana tuntuvat olevan kaikki, mutta asialle ei tapahdu mitään. Tämä on outoa, sillä toisin kuin alusta ja lopusta, työurien pidentäminen keskeltä tarkoittaisi samalla työntekijöiden elämänlaadun nostamista ja julkisen talouden säästöjä. Ratkaisun luulisi siis olevan helppo.
Suomessa jää joka päivä 7-8 nuorta aikuista työkyvyttömyyseläkkeelle. Ongelmat mielenterveyden kanssa ovat syy kolmella neljästä. Työelämä uuvuttaa, stressaa ja pelottaa. Toisaalta työelämän tutkimuskeskuksen mukaan suomalaiset irtisanoutuvat työtaakan, esimiesten ja organisaatiouudistusten takia.
Viime vuosina julkisessa keskustelussa tehdyt avaukset työelämän kehittämisestä ovat vaatineet lisää tuottavuutta ja tehokkuutta lisäämällä työtunteja viikkoon, asettamalla ensimmäinen sairaspoissaolopäivä palkattomaksi työntekijälle ja valvomalla työntekoa enemmän mm. asettamalla erilaisia mittareita tehdylle työlle. Mitata halutaan kaikenlaista työtä, joka ei välttämättä oikeasti mitattavissa olisikaan.
Työntekijöiden aseman heikentämisen ja valvonnan lisäämisen sijaan tuottavuutta ja tehokkuutta lisättäisiin kuitenkin parhaiten parantamalla ihmisten työhyvinvointia. Kun ihmiset viihtyvät työssään, luottavat esimieheensä ja kollegoihinsa ja voivat vaikuttaa oman työnsä sisältöön, on työskentely sujuvampaa ja luovempaa. Sairauspoissaolot vähenevät tutkitusti tehokkaimmin, kun henkilöstön hyvinvointia parannetaan, ei siis sittenkään valvontaa lisäämällä. Myös stressaavista ajoista on helpompi selviytyä, kun tietää saavansa tukea ja ymmärrystä työkavereiltaan.
Suurin vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa työhyvinvointiin on esimiehellä. Huono johtaminen pilaa helposti koko työyhteisön ilmapiirin ja vie energian itse työn tekemisestä ongelmien selvittelyyn. Huonosti organisoitu ja epätasaisesti jaettu työ ajaa ihmisiä loppuun, jolloin tehtävät kasaantuvat muille. Hyvä esimies arvostaa alaisiaan, kunnioittaa heidän näkemyksiään ja ottaa huomioon jokaisen alaisensa henkilökohtaiset ominaisuudet. Yleinen ongelma on, että hyvin työurallaan menestyvä asiantuntija etenee johtajaksi ilman minkäänlaista käsitystä uuden työn luonteesta.
Yhteiskunta voisi tukea johtajien osallistumista korkeakoulujen, aikuiskoulutuksen järjestäjien ja yritysten johtajakoulutuksiin. Investointi koulutukseen kannattaa tässäkin tapauksessa, parantunut työhyvinvointi ja tehokkuus työpaikalla maksavat johtajakoulutuksen moninkertaisesti takaisin. Koulutukselle olisi kuitenkin asetettava kriteerit ja tavoitteet rahoituksen saamiseksi. Hyöty yhteiskunnalle saataisiin pidemmistä työurista ja terveydenhoidon kustannusten laskemisesta.
Aina esimiehiä ei välttämättä tarvita lainkaan. Monissa työpaikoissa (mm. Vincit) esimiehistä on luovuttu kokonaan ja samalla parannettu viestintää, avoimuutta ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työskentelyolosuhteisiinsa.
