Ihminen on erikoinen eläin. Homo sapiens, ”viisas ihminen”, on valjastanut käyttöönsä luonnonvoimia, kehittänyt kulttuureja, rakentanut kaupunkeja ja käynyt jopa avaruudessa. Viisas ihminen on kuitenkin myös tietoisesti kyennyt aiheuttamaan käsittämätöntä tuhoa, kipua ja kärsimystä.
Elokuun kuudentena päivänä 1945 ihmiskunta teki historiaa. Yhdysvallat pudotti ydinpommin Hiroshiman kaupunkiin ja kolme päivää myöhemmin vuorossa oli Nagasaki. Pommit aiheuttivat tuhoa, jollaista ei ollut ennen nähty. Kuolonuhrit laskettiin sadoissa tuhansissa ja valtaosa heistä oli siviilejä.
Harva meistä ajattelee, kuinka keskeinen ja olennainen osa arkeamme rauha on. Luotamme siihen, että voimme myös huomenna herätä jatkamaan arkista aherrustamme ja moni kokee uutiset ulkomaiden konflikteista varsin etäisinä. Rauha on kuitenkin hauraampaa kuin äkkiseltään voisi ajatella. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen uskottiin, ettei maailma enää koskaan kulkisi sodan tuhoisaa tietä. Toisin kävi. Tälläkin hetkellä ihmiset esimerkiksi Itä-Ukrainassa ja Jemenissä elävät arkeaan väkivallan keskellä ilman rauhaa.
Työ rauhan eteen on jatkuvaa, vaikkakin tavalliselle kansalaiselle toisinaan näkymätöntä. Rauhantyö on myös pitkäjänteistä sekä erittäin monimuotoista. Rauhantyötä kuitenkin tarvitaan, sillä ei ole olemassa konfliktia, jolla olisi voittajia. Rauhantyötä tarvitaan, jotta emme koskaan joudu todistamaan Hiroshiman kaltaista äärimmäistä tuhoa. Rauhantyötä tarvitaan, koska emme halua tietää, mihin viisas ihminen muuten pystyy.
Rasmus Keinänen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
