Korkeakoulujen opiskelijavalintoihin tehdyt muutokset ovat herättäneet viime päivinä runsaasti keskustelua, eikä syyttä. Vaikka koronatilanteen keskellä on ensiarvoisen tärkeää huomioida ihmisten turvallisuus ja terveys, on tämä silti kestämätön peruste tinkiä hakijoiden välisestä yhdenvertaisuudesta. Näyttääkin siltä, että poikkeusolot ovat osaltaan tehneet näkyväksi koulutusjärjestelmämme heikkouksia kipein tavoin.
Ammattikorkeakoulut ovat reagoineet vallitsevaan tilanteeseen yliopistoja tasa-arvoisemmalla otteella. Noin puolet opiskelijoista valitaan todistuksen perusteella ja loput etänä tehtävällä valintakokeella. Yliopistoissa on sen sijaan päädytty paikoin ratkaisuihin, joiden myötä todistusvalinnan määrää on lisätty jopa 90 prosenttiin. On herättänyt suurta kummastusta, kuinka ammattikorkeakoulut ovat kyenneet luomaan tilanteeseen nähden huomattavasti sujuvampia poikkeusratkaisuja kuin yliopistot.
Opiskelijavalinnan tulisi ennen kaikkea mitata hakijan soveltuvuutta alalle sekä kykyä suoriutua opinnoista. Jos toisen asteen opintomenestys nousee määrittävimmäksi tekijäksi valinnoissa, ei lopputulos palvele kumpaakaan osapuolta. Pahimmillaan yliopistoissa nyt tehdyt ratkaisut sulkevat monen motivoituneen ja osaavan hakijan tien kohti jatko-opintoja.
Todistusvalinnan korostuneisuus voisi käydä järkeen, mikäli lukio olisi huomattavasti suositumpi koulutusvaihtoehto kunkin ikäluokan osalta. Kuitenkin noin puolet nuorista käy ammatillisen koulutuksen ja siksi päätökset lisätä todistusvalintaa ovat kova isku hyvin merkittävälle osalle nuorista. Koulutusjärjestelmällä ei ole varaa umpiperiin, erityisesti jos toisessa kädessä tavoitteena on nostaa korkeasti koulutettujen määrää nuorissa ikäluokissa.
Ammatillisen koulutuksen tuottaman jatko-opintokelpoisuuden laiminlyönti on räikeä epäkohta, joka heikentää opiskelijoiden tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Jotta emme sulje ovea opintoihin yhdeltäkään nuorelta, on korkea-asteelle hakeutumisen oltava yhdenvertaista lukiosta hakevien kanssa myös poikkeusolojen aikana.
Pääsykokeet olisivat toki yliopistoille iso satsaus rahallisesti, mutta niiden avulla hakijat on mahdollista asettaa oikeudenmukaisemmin samalle viivalle. Yhdenvertaisuuden lisäksi pääsykoeväylää puoltaa myös sen tarjoama parempi mahdollisuus näyttää osaamistaan. Moni nuori ei välttämättä kykene panostamaan toisen asteen koulutuksen aikana opintoihin riittävästi ja kokeen avulla tätä olisi mahdollista paikata.
Ammattiin opiskelevien lisäksi opiskelijavalintojen muutos on herättänyt huolta myös kuluvan kevään abiturienttien puolesta. Kirjoituksia aikaistettiin, kokeet ajoittuivat peräkkäin ja stressi omasta osaamisesta kasvoi. Edellytykset yltää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen olivat toisin sanoen normaalioloja heikommat. Ymmärrän hyvin sitä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, jota osa abeista kokee seuratessaan, kuinka koululaiset saavat palata takaisin kouluun, mutta pääsykokeita ei onnistuta järjestämään turvaväleistä huolehtien.
Siinä missä korkeakouluopinnoista kiinnostuneilta on vaadittu venymistä jo useampina vuosina, ei koulutusjärjestelmä taipunut tulemaan poikkeusoloissa vuorostaan vastaan. Välillä oppiminen tapahtuu kantapään kautta ja juuri näyttää siltä, että etenkin yliopistoissa on aihetta nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi.
Pinja Perholehto
Demarinuorten varapuheenjohtaja
