Kun olin pieni, kotona oli kirjahyllyssä vanhahko karttakirja, jonka Itä-Euroopan rajoja määrittivät DDR ja Neuvostoliitto. Ensimmäisiä mieleeni painuneita uutiskuvia olivat Manhattanin kaksoistornien romahdus 11.9.2001. Aikuisten kauhistus jäi mieleen, vaikka tapahtunutta en juurikaan ymmärtänyt. Vuoden 2011 arabikevät seurauksineen oli puolestaan jo helpompi ymmärtää. Vuodet olivat vierineet.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta Neuvostoliiton romahduksesta, 20 vuotta 9/11 terrori-iskuista ja 10 vuotta arabikeväästä. Maailma on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla silmiemme edessä. Monet meistä ovat eläneet ja kokeneet nämä historialliset tapahtumat – ja niiden seuraukset.
30 vuotta itäblokin murtumisesta – Kennedyn Pax Americanasta Bush vanhemman hegemoniaan
Keväällä 1963 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy puhui rauhasta yliopistosta valmistuville nuorille. Kylmän sodan kuumimpina hetkinä presidentti Kennedy korosti aidon rauhan tavoittelua. Maailmassa ei tulisi tavoitella yhdysvaltalaisin asein pakotettua Pax Americanaa, vaan sellaista rauhaa, joka tekee elämästä kaikkialla maapallolla elämisen arvoista.
30 vuotta sitten ja 28 vuotta Kennedyn puheen jälkeen hänen seuraajansa George H. W. Bush johti Yhdysvaltoja toisenlaisessa maailmassa. Länsi, vapaa maailma, oli voittanut kilpavarustelun ja suurvaltakamppailun. Kaksinapainen maailmanjärjestys näytti saavuttaneen kehityspisteensä: USA:n ja sen liittolaisten vaikutusvalta ympäri maailmaa olivat kiistattomia. Syntyi Francis Fukuyaman kuuluisa ajatus “historian lopusta”. Ideologinen valtakamppailu oli päättynyt liberaalin demokratian voittoon. Ennustuksesta huolimatta historia ei kuitenkaan loppunut, maailma oli vain uuden edessä.
20 vuotta WTC-iskuista – 9/11 seuraukset näkyvät yhä tänä päivänä
20 vuotta sitten, syyskuussa 2001 toteutettu WTC-isku oli uudenlaisen terroriuhan ja kansainvälisen politiikan alku. Pax Americana muutti muotoaan diplomatian ja kauppasopimusten ylivallasta terrorismin vastaiseksi sodaksi. Vastakkainasettelu palasi “pahuuden akselin” ja länsiliittouman välille. Kansainvälinen yhteisö muuttui merkittävästi. Uudenlainen tiedustelu-, poliisi- ja viranomaistoiminta terrorismin ja radikalisaation ehkäisemiseksi valtasi alaa kokousten esityslistoilta ja päättäjien puheista.
Jokaisella meistä on muistikuvia ja kokemuksia lapsuuden vaihtumisesta nuoruuteen. Ymmärrys ympäröivästä maailmasta lisääntyy ja omat kiinnostuksen kohteet vahvistuvat. Itselleni yksi tällainen kohta olivat uutisvideot USA:n kenttätykistöstä ja yöllisistä hävittäjäpommituksista Lähi-idässä. WTC-iskut ja sitä seurannut maailmanpoliittinen tilanne olivat johtaneet ensin Länsiliittouman sotatoimiin Afganistanissa ja myöhemmin Irakissa. Näistä varhaisista muistikuvista alkaen nuoruus ja nuori aikuisuus on kulunut Yhdysvaltojen ulkopoliittisen yksinvallan alaisuudessa. Eräänlaisessa Pax Americanassa.
10 vuotta arabikeväästä – liberaali demokratia ei voittanutkaan
Sodat Irakissa ja Afganistanissa olivat pitkiä, eivätkä ne jälkikäteen katsottuna johtaneet tavoiteltuihin lopputuloksiin. Samaan aikaan, kun Yhdysvallat liittolaisineen valmistautuivat vetämään viimeiset joukkonsa pois Irakista, alkoi keväällä 2011 arabimaailmassa “arabikeväänä” tunnettu tapahtumaketju. Kansannousut ja levottomuudet Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa, Jemenissä, Algeriassa ja Syyriassa olivat kansalaisten hätähuutoja huonoja elinoloja sekä itsevaltaisia ja pysähtyneitä hallintoja vastaan. Toivomuksia elämisen arvoisesta elämästä.
10 vuotta sitten eletty kevät herätti toivoa liberaalin demokratian ja ihmisoikeuksien tulevaisuudesta maailmassa. Historia ei kuitenkaan pysähtynyt tälläkään kertaa. Arabikevään seuraukset johtivat paikoittain parempaan, mutta valitettavasti useasti, kuten Jemenissä ja Syyriassa sekasortoon ja pitkittyneisiin konflikteihin. Yhdysvaltain vahva asema maailmanpolitiikassa ei riittänyt auttamaan kansannousuja tai synnyttämään ratkaisuja.
Loppuuko historia – jälleen?
Kuvat Kabulin lentokentän kaaoksesta ja suomalaisista sotilaista pitelemässä vauvaa sylissään Afganistanin suojausoperaation aikana ovat tämän päivän lapsille ja nuorille sitä, mitä videot WTC-iskuista ja hävittäjäpommitusten valaisemasta Irakin yötaivaasta olivat minulle. Ilman syvää historian tuntemusta tai edes kokonaiskuvan tuntemista yksi asia on selvä: aikamme on muuttunut.
Jäätyneet konfliktit Ukrainassa, Jemenissä ja Syyriassa sekä Kiinan aggressiivinen politiikka Etelä-Kiinan merellä ilman ratkaisuja horisontissa ovat jo pidemmän aikaa muistuttaneet meitä Yhdysvaltojen roolin muuttumisesta maailmassa. Emme enää elä kylmän sodan kaksinapaisessa järjestelmässä, emmekä Yhdysvaltojen täydessä ulkopoliittisessa yksinvallassa. Valtatyhjiö ei kuitenkaan ole koskaan pitkään täyttymättä.
Elämme historian taitekohdassa. Kansainvälinen järjestelmä on kovien muutospaineiden ristivedossa. On meidän nykyisten sukupolvien tehtävä asettaa sen suunta seuraaviksi vuosikymmeniksi. Se ei tarkoita historian loppua, vaan vallan uudelleenjakoa ja uutta ajattelua. Nyt jos koskaan tarvitsemme vahvaa ulkopoliittista ajattelua – ei toisteta 90-luvun, 2000-luvun alun ja 2010-luvun virheitä. Meneillään olevassa taitekohdassa Suomella on historiansa paras mahdollisuus vaikuttaa kokoaan suuremmin.
Lisätiedot:
Kimi Uosukainen
Demarinuorten 2. varapuheenjohtaja
kimi.uosukainen@demarinuoret.fi
040 960 7210
Kuva: Jenni Lang/Demarinuoret
