Turvallisuuspolitiikka on nousemassa kovaa vauhtia kevään eduskuntavaalien keskeiseksi vaalikysymykseksi. Venäjä, Ukrainan kriisi sekä terroristijärjestö ISIS ovat omalta osaltaan ruokkineet keskustelua ja herättäneet aiheellisia pelkoja kotimaan turvallisuudesta. Samaan aikaan puolustusvoimat on pitänyt aktiivisesti esillä omaa taloudellista tilannettaan ja Suomen puolustuskyvyn ajankohtaisia haasteita.
Eduskuntapuolueet joutuvatkin hyvin todennäköisesti keväällä, osana turvallisuuspoliittista keskustelua, ottamaan kantaa ainakin puolustusmäärärahojen korotukseen ja sotilasliitto Naton jäsenyyteen.
Ronskin säästökuurin läpikäynyt puolustusvoimat on ojentanut hattuaan jo hyvissä ajoin lisämäärärahojen toivossa. Puolustusvoimat on laskenut tarvitsevansa ainakin 150 miljoonaa euroa lisää rahaa tulevalla vaalikaudella uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi.
Puolustusvoimien toive puolustusmäärärahojen kasvattamisesta on perusteltu. Vuoden 2015 loppuun mennessä puolustuksesta on säästetty osana puolustusvoimauudistusta yhteensä 825 miljoonaa euroa. Säästetty summa on suuri verrattuna minkä tahansa valtion hallinnonalan kokemiin leikkauksiin kuluneella vaalikaudella.
Maavoimien ahdinkoa on syventänyt entisestään käytettyjen aseiden markkinoiden lähes totaalinen hiipuminen Ukrainan kriisin seurauksena. Erityisesti maavoimat on nojannut aikaisemmissa hankinnoissaan juuri käytettyihin puolustusmateriaaleihin.
Lisämäärärahat puolustusvoimat käyttäisivätkin juuri materiaalihankintoihin. Edessä on mittavia lisäpanostuksia ja päivityksiä meri- ja ilmavoimien kalustoon, jotka jo yksistään näyttelevät keskeistä osaa Suomen kokonaispuolustuksesta.
On taas aivan eri asia, päästäänkö 150 miljoonan lisärahasta poliittiseen yhteisymmärrykseen. Kokoomus, SDP, keskusta, RKP ja kristillisdemokraatit todennäköisesti olisivat valmiita kaavailtuun lisärahoitukseen vaalien jälkeen. Sen sijaan vihreät ja vasemmistoliitto hangoittelevat arvatenkin vastaan.
Perussuomalaiset sen sijaan antaisivat puolustusvoimille enemmän, kuin nämä ovat edes pyytäneet. Onkin mahdollista, että perussuomalaiset ryhtyvät populistiseen huutokauppaan siitä, kuka on valmis kanavoimaan rahaa eniten puolustusvoimille. Tämän tarjouskilpailun äänestäjät toivottavasti jättävät omaan arvoonsa. Perussuomalaisten kun tuskin täytyy kantaa vastuuta vaalien jälkeen tekemistään lupauksista.
Vaikeampi kysymys onkin, mistä rahat puolustusvoimille otetaan. Valtiontalouden heikentyessä entisestään jokaista vaalipuheissa luvattua senttiä seurataan entistä tarkemmin. Kakulla on jälleen enemmän syöjiä, kuin leipojia.
Kysymys suhteesta sotilasliitto Natoon lieneekin eduskuntapuolueille aavistuksen helpompi. Oletettavaa kun on, ettei suuri suomalaisten enemmistö tälläkään kertaa lämpene liittymiselle Naton jäseneksi. Puolueiden ei kuitenkaan tule sortua ennalta määriteltyihin asetelmiin, vaan heittäytyä ennakkoluulottomasti mukaan turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Vain keskustelun kautta myytit ja tosiasiat esimerkiksi sotilaallisen liittoutumisen eduista ja haitoista saadaan esiin äänestäjien arvioitaviksi.
Myös SDP:n on syytä tarkastella kantojaan rehellisesti ennen astumista vaalikentille. Turvallisuuspoliittisen ilmaston muuttuminen on vaikuttanut varmasti myös äänestäjiin, jotka nyt tarkastelevat myös puolueiden kantoja uudessa valossa.
Eemeli Peltonen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
