Viime viikolla julkistettiin merkittävän kattava tutkimus Suomi nuorten kasvuympäristönä, joka toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineiston pohjalta. Tutkimuksen myötä saatiin ensimmäistä kertaa tietoa koko ikäluokan lapsuuden aikaisista olosuhteista ja siitä miten ne ovat vaikuttaneet kouluttautumiseen ja työelämään siirtymiseen.
Tutkimuksessa seurattiin noin 60 000 vuonna 1987 syntynyttä sikiökaudelta 25-vuotiaiksi asti. Vuonna 1987 syntyneet kokivat 90-luvun laman lapsuutensa aikana, jonka seurauksena lapsiperheiden ja kouluterveydenhuollon palveluita, erityisesti päivähoidon resursseja karsittiin voimakkaasti. Tutkimuksen tuloksista voidaan huomata kuinka suuri vaikutus lapsuuden hyvinvoinnilla on aikuisikään, ja siksi poliitikkojen olisi syytä perehtyä huolella tutkimuksesta selvinneisiin asioihin tehdessään päätöksiä esimerkiksi julkiseen tervedenhuoltoon ja päivähoitoon kohdistuvista leikkauksista.
Tutkimuksessa todettiin lapsuuden ja nuoruuden olosuhteiden vaikuttavan todella merkittävästi nuoren aikuisen elämään ja erityisesti siirtymävaiheissa pärjäämiseen. Vanhempien koulutustausta on yksi merkittävimmin vaikuttavista asioista lapsen elämään. Se vaikuttaa paitsi nuoren omaan kouluttautumiseen, myös hänen tulevaisuutensa toimeentuloon, terveyteen, työllisyyteen ja työkyvyttömyyteen. Koulutuksen periytyvyys on kasvava ongelma Suomessa, eikä korkea-asteen opintoihin hae välttämättä opiskelija-aines, jolla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä opinnoissaan. Tulevaisuudessa koulutuksen periytyvyyttä tulisi pyrkiä vähentämään, ja keinoja siihen olisi esimerkiksi valmennuskursseista luopuminen sekä opintotuen parantaminen, sillä siten vähävaraisemmista perheistä tulevien nuorten mahdollisuus lähteä opiskelemaan korkea-asteelle olisi parempi.
Suomalaisilla nuorilla on huolestuttavan paljon erilaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Vuonna 1987 syntyneistä naisista kolmasosalla ja miehistä neljäsosalla on takana joko psykiatrian erikoissairaanhoitoa tai psyykenlääkkeiden käyttöä. Tutkimuksen tulos saa miettimään sitä, kuinka moni palvelupiirin ulkopuolella oleva nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveydellisistä ongelmista, sillä tutkimuksessa tilastoitiin vain heidät, jotka ovat onnistuneet pääsemään erikoissairaanhoidon piiriin. Julkiseen terveydenhuoltoon kohdistetaan jatkuvasti leikkauksia, vaikka tämänhetkisetkin resurssit ovat aivan liian pienet riittävän hoidon takaamiseksi kaikille sitä tarvitseville. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vakavia ja toistuvia itsemurha-ajatuksia on 10-15 % nuorista, ja tilastokeskuksen kuolemansyytilastosta selviää, että vuonna 2014 itsemurhan teki 789 suomalaista. Mielenterveysseuran mukaan itsemurhia ehkäisevä hoito on erittäin kustannustehokasta, sillä yhden itsemurhan ehkäisyn on arvioitu maksavan 20 000-40 000 euroa, kun taas yhden aikuisen itsemurhan yhteiskunnallinen kustannus on keskimäärin noin 2 miljoonaa euroa.
Tämän hetken poliittisessa päätöksenteossa tulisi pohtia myös sitä, miten koululaisten ja opiskelijoiden koulu-uupumukseen puututaan. Suomen koululaisten osaaminen on loistavaa, mutta kouluterveyskyselyn mukaan nuorten psyykkinen terveys on vaarassa kärsiä opiskeluiden vuoksi: jo 18% lukiolaistytöistä kärsii koulu-uupumuksesta ja uupuneiden määrä on kasvanut jokaisella kouluasteella vuosittain. Helsingin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta School Burnout and Engagement Profiles among Digital Natives in Finland selviää, että lähes puolet 12-vuotiasta suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin ja kokee, että heidän tapansa käyttää teknologiaa ja digitalisaatiota ei vastaa koulujen käytäntöjä.
Suomalaistutkimuksissa selviää jatkuvasti huolestuttavia tuloksia: nuorten hyvinvointi on heikkoa, lasten eriarvoisuus kasvaa ja näkyy entistä enemmän, lapsuuden pienilläkin ongelmilla on suuri vaikutus aikuisuuteen ja koulutus periytyy edelleen huomattavasti. Näistä tutkimustuloksista huolimatta tämänhetkinen poliittinen päätöksenteko johtaa melkeinpä pelkästään tilanteiden pahenemiseen. Leikkauksia ja säästöjä ei voida tehdä kohtuuttomasti lasten, nuorten ja heikompiosaisten kustannuksella, eikä se ole taloudellisestikaan järkevää. Lapsuudessa syntyneet ja hoitamatta jääneet ongelmat vain kasaantuvat ja kasvattavat yhteiskunnan menoja liian myöhään hoidettuina tai hoitamattomina.
Sara Holappa
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
Lähteet:
Suomi nuorten kasvuympäristönä -tutkimus
