Iris Pitkäaho: Miksi ay-liike sotkeutuu politiikkaan?

Monet ih­met­te­le­vät ja jopa pa­hek­su­vat sitä, että am­mat­ti­lii­tot tukevat ta­lou­del­li­ses­ti ja muu­ten­kin eri vaa­leis­sa ehdolla olevia hen­ki­löi­tä tai tiettyjä puo­luei­ta. Joil­le­kin se on jopa am­mat­ti­lii­tos­ta eroa­mi­sen syy. Itse ih­met­te­len miksi.

Toki voihan se tuntua ikävältä, että omat jä­sen­mak­su­ra­hat menevät ”po­lii­tik­ko­jen taskuun”, jos ei ymmärrä miksi tai sitä että tähän tu­ke­mi­seen käy­te­tään vain murto-osa jä­sen­mak­su­tu­lois­ta kaiken muun edun­val­von­nan ja toi­min­nan ohella.

Unoh­det­tu on sekin pik­kuseik­ka, että am­mat­tiyh­dis­tys­liik­keen yksi kes­kei­sim­piä tehtäviä on parantaa työn­te­ki­jöi­den asemaa. Tähän pyritään vai­kut­ta­mal­la myös lain­sää­dän­töön.

Am­mat­ti­lii­tot eivät kui­ten­kaan lakeja kirjoita, vaan sitä varten meillä on edus­kun­ta, hallitus, vir­ka­mie­het jne. Jotta meidän työn­te­ki­jöi­den tai pie­ni­tu­lois­ten asiat pa­ra­ni­si­vat, niin toki siellä päät­tä­mäs­sä­kin pitäisi olla niitä, joille juuri nämä asiat ovat tärkeitä. Jonkun pitää olla edus­kun­nas­sa tai hal­li­tuk­ses­sa ajamassa meidän asioi­tam­me.

Sitten pieni aja­tus­leik­ki: Mietipä kuinka monta pie­ni­palk­kai­sis­ta am­ma­teis­ta valittua kan­san­edus­ta­jaa tiedät? Kuinka monta sii­voo­jaa tai lä­hi­hoi­ta­jaa löytyy edus­kun­ta­ta­los­ta? Kuinka monta yk­sin­huol­ta­jaa tai kau­pan­tä­tiä?

Ha­luai­sit­ko, että omasta am­mat­ti­ryh­mäs­tä­si joku, joka oikeasti tietää ar­kie­lä­män­sä kautta, miten lain­sää­dän­tö vai­kut­taa juuri sinun elämääsi, olisi myös päät­tä­mäs­sä asioista?

Am­mat­ti­lii­toil­la on ollut tapana tukea omia jä­se­ni­ään eri vaa­leis­sa. Eikä pel­käs­tään tietyn puolueen puo­lue­kir­jan omaavia. Aja­tuk­se­na taus­tal­la toki se, että nämä jäsenet todella tietävät, mitkä asiat ovat juuri edus­ta­mal­leen ryhmälle tärkeitä.

Samoin myös Elin­kei­noe­lä­män kes­kus­liit­to, isot yri­tyk­set, yrit­tä­jien jär­jes­töt jne. tukevat niitä eh­dok­kai­ta, joilla on kyt­kök­siä heihin.

Ole­tuk­se­na myös silloin on, että nämä eh­dok­kaat läpi pääs­ty­ään tekevät pää­tök­si­ään omiin ar­voi­hin­sa ja ta­voit­tei­siin poh­jau­tuen.

Tämän hetken voi­ma­suh­teet hal­li­tuk­ses­sa tai edus­kun­nas­sa eivät ole duu­na­rei­ta aja­tel­len parhaat mah­dol­li­set, mikä on näkynyt myös pää­tök­sen­teos­sa.

Kansan ääni ei kuulemma tule tar­peek­si kuul­luk­si ja kan­san­edus­ta­jat­kin ovat vie­raan­tu­neet oikeasta elämästä. Noh, muis­tat­te­han siis, että ensi keväänä on taas mah­dol­li­suus tehdä asialle jotain.

Niin, minä muuten maksan ilolla jä­sen­mak­su­ni omalle am­mat­ti­lii­tol­le­ni JHL:lle ja toivon to­del­la­kin, että pieni osa niistä rahoista menee jonkun sel­lai­sen lä­hi­hoi­ta­jan kam­pan­jan tu­ke­mi­seen, jolla on roh­keut­ta lähteä ehdolle edus­kun­taan – ajamaan myös minun asiaani.

Iris Pitkäaho

Kirjoittaja on Turun Demarinuorten hallituksen jäsen sekä aktiivinen SAK-nuori