”Onko SDP linjoilla?”

 

Seuraavassa muutamia ajatuksia, joita oli osaltaan herättelemässä Jussi Pikkusaaren kirja Työväenluokan ideologia – demokraattinen ja reformistinen sosialismi.

 

Sos.dem. puolueen peruslinjan pääpiirteet voidaan Pikkusaaren mukaan esittää seuraavasti:

 

1.      SDP on työväenpuolue

2.      SDP on sosialistinen puolue

3.      SDP on demokraattinen puolue

4.      SDP on rakentava uudistuspuolue

5.      SDP on kansallinen kansainvälisyyden puolue ja

6.      SDP on yhteistyön puolue       (Pikkusaari 1975, 10)

 

 

Näin siis vuonna 1975. Näkökulmasta riippuen joko aivan äsken tai aivan liian monta vuotta sitten. Totuus on varmasti jotain näiden väliltä – kuten aina. Yksi asia on kuitenkin varma: siinä seisoo liikkeemme sielu, kuutena osana ylväänä. Sosialidemokraattinen puolue perustuu aina demokraattiseen ja reformistiseen sosialismiin. Kaikilla sen tekemillä pienillä tai suurilla uudistuksilla on sama tavoite, sosialistinen yhteiskunta. (mm. Pikkusaari 7&12) Tämä ei ole neuvottelukysymys, hyvät toverit. Sitä ei voida ratkaista toisin. Jos se ratkaistaan toisin, meillä ei enää ole sosialidemokraattista puoluetta. Tämän vaikeampaa ei aatteellinen keskustelu ole sen ”ensimmäisellä” tasolla. Täytyy vain esittää kysymys: Oletko kohtien puolesta vai niitä vastaan?

 

Ja paljon onkin mediassa ollut puhetta SDP:n linjattomuudesta. Mitä sitten on tämä kuuluisa linjattomuus? Milloin sitä puhutaan sotesta tai kuntauudistuksesta, milloin sitä puhutaan mistäkin. Tärkein jää kuitenkin kysymättä: kuinka linjassa on SDP itsensä kanssa? Kunnioittaako se todella omia periaatteitaan vai meneekö se ainaisen jorinan taakse, että maailma muuttu ja siksi ei sovi ajatella vanhoja tai tarrautua periaatteisiin saati aatteeseen! Toki, maailma muuttuu, se muuttuu paljonkin, mutta ei se tarkoita, että yksi kerrallaan poistamme omista tavoitteistamme ja arvoistamme porvaristolle sopimattomat ainekset. Nuo kuusi edellä mainittua kohtaa vaativat kenties päivitystä, mutta eivät sanoissa, joita ne sisältävät, vaan niiden sanojen sisällössä ja määrittelyssä.

 

Lopuksi. Jos nimessä seisoo sosialidemokratia, niin ei varmaan ole liikaa vaatia sen toteuttamista ja kunnioittamista? Tässä olisikin varmasti nyt hyvä paikka myös puolueen puheenjohtajaehdokkaille näyttää heidän sosialidemokraattisuutensa ottamalla kantaa puolueen ja aatteen perusteisiin. Kyllä johtajalta voidaan aina vaatia mitä tiukinta aatteellista osaamista ja omaksumista. Tahdon nimittäin muistuttaa, että SDP ei ole hallintoelin vaan poliittinen puolue.

 

Joonas Honkimaa
Itä-Suomen Demarinuorten puheenjohtaja

 

Kirjallisuutta:
Pikkusaari Jussi 1975. Työväenluokan ideologia – demokraattinen ja reformistinen sosialismi. Tammi. Helsinki.