Jälleen ensi syksynä toisen asteen koulutuksessa aloittaa yli 66 000 uutta opiskelijaa. Useat hakijat joutuivat kuitenkin pettymään saadessaan viime viikolla tiedon yhteishaun tuloksesta: hakijoita oli yli 73 000, ja peruskoulun tänä vuonna päättäneistä 3% jäi ilman opiskelupaikkaa. Opintojen jatkamisen, sekä mahdollisen yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen kannalta nivelvaiheet ovat erityisen ratkaisevia. Riski syrjäytyä on tilastojen valossa erityisen suuri miehillä. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen mukaan 15-29-vuotiaiden ikäluokasta noin 5 prosenttia on syrjäytyneitä, ja heistä kaksi kolmasosaa on miehiä.
OECD:n koulutusvertailusta on nähtävissä Suomen kannalta huolestuttavaa tietoa. Samaan aikaan kun muut maat ovat onnistuneet vähentämään työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten miesten määrää, Suomessa vastaava luku on kasvanut kymmenen vuoden aikana. Nuorten miesten syrjäytyminen on Suomessa todellinen ongelma, mutta samaan aikaan hallitus on leikannut Nuorisotakuun rahoituksen lähes olemattomiin. Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa muun muassa saamatta jäävien palkkatulojen vuoksi. Nuoren jääminen yhteiskunnan ulkopuolelle on siis paitsi surullinen ja vaikea tilanne nuorelle ja hänen lähipiirilleen, myös suuri menoerä yhteiskunnalle.
Opinto-ohjauksen resurssit ovat sekä peruskoulussa, että toisella asteella liian vähäisiä. Myös erityistä/tehostettua tukea tarvitsevien yksilölliseen ohjaamiseen peruskoulun oppitunneilla tulisi saada lisää resursseja. Kun oppilas ei ehdi saamaan opettajilta ja koulunkäynninohjaajilta riittävästi tarvitsemaansa tukea, hän turhautuu ja motivaatio laskee. Kun motivaatio panostaa kouluun ei ole ollut riittävä peruskoulussa, on nuoren vaikeampaa päästä heikoilla pohjataidoilla ja arvosanoilla jatko-opintoihin. Lisäresursseja tarvittaisiin myös koulumentoreiden sekä erityisesti nivelvaiheissa auttavien opinto-ohjaajien työhön. Tällä hetkellä usein vain kaikista haastavimpien alueiden kouluissa on pystytty palkkaamaan koulumentoreita ja “nopo-opoja” erilaisilla hankerahoituksilla, eikä heillä ole tarpeeksi aikaa auttaa kaikkia apua tarvitsevia.
Ongelmalliseksi syrjäytymisen kannalta muodostuu myös ammatilliseen koulutukseen suunniteltu lähiopetuksen vähentäminen. Kustannussyistä tehtävä muutos on ongelmallinen monin tavoin, mutta yksi sen aiheuttamista haitoista on yhteisöllisyyden väheneminen. Lähiopetus on tärkeää yhteisöllisyyden muodostumisessa, joka auttaa pitämään nuorta kiinni opinnoissa. Ammatillisessa koulutuksessa on enemmän poikia, joten heikennys kohdistuu eteenkin jo ennestään syrjäytymisriskin alla suuremmin oleviin nuoriin.
Huolestuttavaa on myös PISA-tutkimuksissa selvinnyt ero suomalaisten tyttöjen ja poikien välillä koulumenestyksessä, joka on OECD-maiden suurin. Korkean keskiarvorajan lukioihin yltää yhä harvempi poika, ja ongelmaan tulisi löytää sen aiheuttavia syitä ja ratkaisuja. Suomalaiset naiset menestyvät opiskeluissa miehiä paremmin ja ovat korkeammin koulutettuja, mutta silti työelämän johtavissa asemissa miehet ovat enemmän edustettuna. Selkeät sukupuolierot menestymisen suhteen opinnoissa ja työelämässä eivät ole eduksi kenellekään. Poliittisessa päätöksenteossa tulisikin etsiä ratkaisuja, jotka purkavat ja ennaltaehkäisevät sukupuolittunutta jakoa pärjäämisen ja menestymisen suhteen elämän eri vaiheissa.
Sara Holappa
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
