Kolumni on ilmestynyt Keski-Uusimaa -lehdessä 4. elokuuta 2015
Hanke Keski-Uudenmaan kaupungin muodostamiseksi tuo vauhtia kuntapolitiikan syksyyn. Hyvinkää, Pornainen, Tuusula, Mäntsälä ja Järvenpää muodostaisivat suunnitellussa kuntaliitoksessa 150 000 asukkaan kaupungin. Se olisi toteutuessaan kertaheitolla Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki.
Syksyllä viiden kunnan valtuustojen on tarkoitus päättää, jatkavatko ne mukana yhdistymishankkeessa. Jos aikataulu pitää, aloittaisi kunta toimintansa vuoden 2017 alussa. Kuntavaaleissa sille valittaisiin uudet luottamushenkilöt ja korkein poliittinen johto.
Itse kannatan lämpimästi kuntaliitosta, joka tähtää Keski-Uudenmaan kaupungin muodostamiseen. Suomen seitsemänneksi suurimman kaupungin puolesta puhuvat monet käytännön seikat. Vanha kuntarakenne on tullut tiensä päähän ja uhkaa heikentää alueen hyvinvointia ja kilpailukykyä.
Liitoksen puolesta puhuvat paitsi kuntien taloudelliset paineet, myös liitoksen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Omillaan viisi kuntaa tuskin pärjäsivät kovinkaan pitkään. Talouden ongelmat olisivat niillä vastassaan ennemmin tai myöhemmin.
Uudella Keski-Uudenmaan kaupungilla olisi itsenäisiä kuntia paremmat edellytykset vastata tulevien vuosikymmenten haasteisiin. Kilpailukyvyn edistämisen lisäksi kaupungilla olisi hyvät edellytykset turvata laadukkaat peruspalvelut kaikille kuntalaisille.
Kuntalaisten kuulemistavaksi ennen varsinaista kuntaliitosta on esitetty netti- ja kirjekyselyä. Kysely toteutettaisiin samanaikaisesti marras-joulukuussa kaikkien viiden kunnan alueella. Näin pyritään siihen, että jokainen kuntalainen saisi mahdollisuuden vaikuttaa uuden kaupungin syntyyn.
Itse pidän esitettyä kuulemistapaa netti- ja kirjekyselystä riittämättömänä. Vain kunnallinen kansanäänestys jokaisessa liitoskunnassa takaa kuntalaisten aidon mahdollisuuden vaikuttaa.
Neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys takaisi aidon kansalaiskeskustelun kuntaliitoksesta. Keskustelussa liitoksen kannattajien ja vastustajien olisi mahdollista tuoda näkemyksensä esiin tasapuolisesti. Faktat saataisiin kansalaiskeskustelun keinoin aidosti eroteltua fiktiosta mahdollisimman hyvän päätöksen tekemiseksi. Samalla myös kuntapäättäjien mandaatti viedä kuntaliitos päätökseensä – tavalla tai toisella – vahvistuisi.
Kansanäänestyksen järjestämiselle ei pitäisi olla lakiteknisiä esteitä. Raha, aika tai vaiva eivät myöskään voi muodostua esteiksi kuntalaisten aidolle kuulemiselle asiassa. Sekä kuntaliitoksen vastustajien että kannattajien olisi syytä vaatia kansanäänestystä kuntaliitoksesta.
Eemeli Peltonen
kirjoittaja on Uudenmaan Demarinuorten puheenjohtaja, sekä kaupunginvaltuutettu (sd.) ja Järvenpään sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja
