Aloitin eduskuntavaalikampanjani lanseeraamalla #välitäaidosti-tunnistetta kantavan kampanjan kiusaamista vastaan. Kiusaaminen ei rajoitu ainoastaan kouluihin, vaan sitä esiintyy myös esimerkiksi työpaikoilla sekä sosiaalisessa mediassa. Ja se kohdistuu kaikkiin.
Itse jouduin osalliseksi jokin aika sitten eräässä sosiaalisen median ryhmässä käytyyn keskusteluun, jossa oman näppäilyvirheeni vuoksi jouduin kammottavan tykityksen alle. Ihmiset kommentoivat hyökkäävästi keskusteluun laittamastani luvusta ja siitä, miksi olin laittanut siihen niin ison summan, miten en ollut perehtynyt asiaan tarkemmin ja mitä oikein ajattelin. Ennen kuin ehdin reagoida mitenkään ja korjata tilanteen, puolet oli jo jaettu: osa puolusti mokaani ja rauhoitteli toisia, toiset jatkoivat piikittelyä.
Kyseessä ei ollut iso asia, mutta hyvin pienessä ajassa siitä saatiin iso. Päällimmäisenä mieleen jäi inhottava tunne, jonka ihmisten käytös minussa aiheutti: “epäonnistuin, olen huono ja heillä kaikilla on oikeus arvostella inhimillistä virhettäni, koska olen osa jotain isompaa ryhmää”.
Ihmisten reaktio virheeseeni ei ollut varsinaista kiusaamista, mutta yleiset negatiiviset ajatukset ja asenteet laukaisevat ihmisissä odottamattomia reaktioita, jotka tarttuvat toisiin hyvin nopeasti. Toisissa puolestaan herää suojeluvaisto ja vastareaktio: nyt täytyy puolustaa toista! Erilaisuus on rikkautta, mutta yhtä samaa toivoisin kaikilta: älä kiusaa tai arvostele toista. Jokaisella meistä on oikeus koskemattomuuteen, pelottomaan ja turvalliseen elämään. En tiedä, miten kiusaaminen saadaan loppumaan, mutta haastan jokaisen teistä ajattelemaan, miltä tuntuisi olla kiusatun asemassa? Siinä on ainakin hyvä alku.
Elämässä tärkeimpiä ovat hetket, sillä hetkistä muodostuu muistot. Kaikki haluavat saada elämältä ja ihmisiltä vastaan hyvää, ei kukaan tulla huonosti kohdelluksi. Et sinäkään!
Emma Kivikangas
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
