Suomi ei ole lapsille tasa-arvoinen maa. Asuinpaikka sekä perhe vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin. Peruskoulun tuntimäärät vaihtelevat eri kuntien välillä jopa yhden lukuvuoden verran peruskoulun aikana. Näin suuri vaihtelu opetuksen määrässä vaikuttaa jo merkittävästi myöhempiin jatko-opintoihin. Myös koulutuksen periytyvyys on tosiasia, joka uhkaa tasa-arvoa ja yksilöiden mahdollisuuksia valita oma alansa ja työuransa. Kun tähän lisätään se, että joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea kunnolla ja nuoret näkevät kiusaamisen yhtenä suurimmista ongelmista yhteiskunnassa, on mahdotonta väittää, että Suomen lapset ja nuoret voisivat hyvin.
Miten näihin ongelmiin voitaisiin puuttua? Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan hallituksen eduskunnalle tekemistä esityksistä vain 3 % sisältää lapsivaikutusarvioinnin. Poliittisia päätöksiä leimaa liiaksi kiire ja lyhytjänteisyys: lyhytnäköisillä säästöillä saadaan aikaan inhimillistä kärsimystä ja pidemmällä aikavälillä myös taloudellisia menetyksiä. Tässä sopassa kohuttu lapsilisäleikkaus on vain pisara meressä. Joka kymmenes lapsi Suomessa on köyhä, mutta vielä huolestuttavampaa on, että jopa puolet vanhemmista pelkää oman jaksamisensa puolesta. Perheiden tukemiseksi tarvitaan muitakin keinoja kuin taloudellinen tuki.
Esimerkiksi subjektiivinen oikeus päivähoitoon helpottaa sekä työnhakua että mahdollisuutta ottaa työ vastaan. Useissa kunnissa jonot päivähoitoon ovat pitkät, ja jonotusaikana työpaikka voi mennä sivu suun. Päivähoito-oikeudesta keskustellessa ollaan jouduttu muutenkin sivuraiteille: kyse ei ole vahempien oikeuksista, vaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen. Laadukas varhaiskasvatus ei ole lasten säilyttämistä päiväkodissa, vaan tukee kasvua ja kehitystä. Haluammeko todella yhteiskunnan, jossa eriarvoistuminen alkaa jo päiväkoti-iässä?
Lääkäriliitto lisää vettä myllyyn ehdottamalla neuvolapalveluita vain riskiperheille. Kyseessä on universaali palvelu, johon jokaisella on oikeus ja joka on parasta varhaista puuttumista. Ongelmien ennaltaehkäisystä on helppo puhua, mutta kun päästään päätöksiin ja tekoihin, niitä leimaavat historiattomuus ja pinnalliset, kovat arvot.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänään 25 vuotta. Monet asiat ovat Suomessakin parantuneet, ja suuri osa lapsista voi hyvin. Silti korjattavaa riittää: lasten hyvinvointi on jakautunutta ja palveluiden leikkaukset lisäävät eriarvoistumista. Heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeudet tulee turvata ja perheiden varhaisen tukemisen resursseihin panostaa.
Liisa Komminaho
liittohallituksen varajäsen
