Arvoketjut ja maiden asema niissä on viimeisten vuosikymmenien aikana mullistunut globalisoitumisen ja talousrakenteiden muuttumisen myötä. Yritykset ovat monikansallistuneet ja hypänneet nopeasti globalisaation kelkkaan. Harva tuote tuotetaan enää yhden tehtaan sisällä, vaan sen sijaan globaaleissa arvoketjuissa, joissa hyödykkeen valmistus, jakelu ja kulutus jakautuvat eri maihin. Transnational Instituten arvion mukaan noin kolmasosa maailman taloudellisesta toiminnasta tapahtuu monikansallisten yhtiöiden sisällä, luoden yrityksille vääntövoimaa niin taloudellisissa, poliittisissa kuin ympäristöön liittyvissä kysymyksissä.
Tuotannon globalisoituminen on kasvattanut kehitysmaiden osuutta maailmantaloudessa ja nostanut maita keskeisiksi toimijoiksi osana arvoketjuja. Silti monet kehitysmaat toimivat yhä tuotantoketjun alkupäässä epävarmojen ja heikosti kannattavien perushyödykkeiden tai hinnaltaan alhaisten teollisuustavaroiden, kuten vaatteiden tuottajana, jossa suurin arvonlisäys tapahtuu yleensä suunnittelussa tai markkinoinnissa eikä tuotannossa. Lopputuotteiden kulutus tapahtuu yleensä teollistuneissa suhteellisen rikkaissa maissa, joihin jää myös suurin osa tuotteen arvosta.
Alkutuottajat ovat usein epätasa-arvoisessa asemassa, kun työoloissa, toimeentulomahdollisuuksissa sekä työntekijöiden oikeuksissa ja mahdollisuuksissa vaikuttaa on parantamisen varaa. Yritykselle edullinen ratkaisu ei valitettavasti ole useinkaan yhteiskunnallisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla.
Näiden haasteiden ratkaisemiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tarvitaan uudenlaista yhteistyötä, eri toimijoiden yhteistä tahtotilaa ja globaalia solidaarisuutta. Tämä vaatii myös poliittiselta toiminnalta uudenlaisia toimintatapoja ja entistä kansainvälisempää otetta. Kestävää taloutta edistävällä politiikalla voidaan mahdollistaa suunnanmuutos, jossa yritysten potentiaali työpaikkojen luojana sekä osaamisen kehittäjänä voidaan hyödyntää. Kolmannen sektorin toimijoiden avoin suhtautuminen vuoropuheluun ja yhteistyöhön myös yritysmaailman kanssa tulee tulevaisuudessa olemaan yhä suuremmassa roolissa, mikäli haluamme edistää kestävää talouskasvua ja vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
Markkinoiden kysynnän ollessa yhä enemmän painoarvoa saava tekijä, on kuluttajien käyttäytymisellä ja siinä tapahtuvilla muutoksilla suuri painoarvo. Painopisteen muutos kuluttajiin avaa myös kansalaisyhteiskunnan toimijoille uusia mahdollisuuksia vaikuttaa ja viedä läpi muutoksia.
Kolmannen sektorin toimijoiden organisoituminen arvoketjujen mukaisesti, tiedon jakaminen sekä uusien yhteisten projektien ja liittoumien luominen maailmanlaajuisesti yli sektorirajojen ovat avainasemassa globaalien haasteiden ratkaisemisessa. Pelkästään entistä tehokkaammalla tiedon jakamisella voidaan saada muutosta aikaan. Kuluttajamaissa sijaitsevat toimijat voivat nostaa esille esimerkiksi ristiriitoja yrityksen julkisen kuvan ja toimintatapojen välillä, sekä tukea tuottajamaissa tapahtuvaa toimintaa demokratian vahvistamiseksi tai työhön ja ympäristöön liittyvän lainsäädännön muuttamiseksi.
Maailman vauraus on jakautunut erittäin epätasaisesti ja tästä epätasaisuudesta hyötyvät ja pyrkivät hyötymään tietyt toimijat. Vastuullisen toiminnan ei tule olla jatkossa vapaaehtoista vaan monikansallisten yritysten toimintaedellytys.
Anita Patanen
Kirjoittaja on Demarinuorten kansainvälisen työryhmän jäsen, joka vietti kaksi viikkoa Etelä-Afrikassa Globaalikoulussa pohtimassa aikamme sosiaalisia ja globaaleja ongelmia yhdessä muiden ympäri maailmaa saapuneiden nuorten kanssa.
