EU:ssa rakennettiin 2000-luvun alussa vaivalla mielikuvaa yhteisestä eurooppalaisesta identiteetistä. Yhtenä tarkoituksena oli vahvistaa EU:n yhtenäisyyttä myös kansalaisten tasolla, sillä yhteinen identiteetti näkyy todennäköisesti myös solidaarisuutena muita EU-maita kohtaan. Eurokriisin myötä tämä eurooppalainen identiteetti ja solidaarisuus ovat rapistuneet.
Aiempien poliittisten toimenpiteiden seurauksia on maksettu koko eurokriisin ajan. Keskenään hyvin erilaiset maat kamppailevat sen kanssa, millä ehdoin unionia pidetään pystyssä. Eurooppalaisen identiteetin rakennus oli pahasti kesken siinä vaiheessa, kun kriisi alkoi. Taantuman aikana solidaarisuus rahapulassa olevia jäsenvaltioita kohtaan vähenee vuosi vuodelta. Tämä näkyy myös Suomen EU-politiikan muuttumisessa: suhtautuminen Kreikan uusiin lainaohjelmiin on kiristynyt, eikä Jutta Urpilaisen aikanaan neuvottelemia vakuuksia juuri enää ihmetellä.
EU vaikuttaa valinneen aiemman tien jatkamisen Kreikan suhteen. Jälleen kerran ratkaisuksi ehdotetaan uutta tukipakettia, joka myönnetään, mikäli Kreikka sitoutuu viemään läpi rakenteellisia uudistuksia vastineeksi lainalle. Näin konkurssikypsä maa ei kaadu ja velkojat voivat ainakin teeskennellä saavansa joskus rahansa takaisin Kreikasta. Lainaohjelmalla ostetaan siis lisäaikaa.
Vaihtoehtoja nykyiselle kehitykselle on kaksi. Joko Kreikka suljetaan – tai se itse lähtee – eurosta, jolloin Kreikka todennäköisesti yksipuolisesti ilmoittaa, ettei se tule maksamaan velkojaan. Tai Kreikan lainat annetaan anteeksi ja maa aloittaa puhtaalta pöydältä. Molemmilla olisi pitkäkestoisia vaikutuksia EU:n tulevaisuuteen. Joka tapauksessa Kreikan tulevaisuuden kannalta keskeisimmät, rakenteita uudistavat päätökset tehdään Kreikassa – ei EU:ssa.
Kreikan euroero, Grexit, olisi tarkoittanut sen myöntämistä, ettei EU ole onnistunut valuuttaunionina. Valuuttaunioniin otettiin alunperinkin mukaan maita, jotka eivät tosiasiassa täyttäneet unionin asettamia ehtoja. Euroon mukaan pääseminen pitkälti mahdollisti Kreikan ajautumisen sen nykytilanteeseen. Lainaohjelmilla taas huolehdittiin siitä, että liian pienillä koroilla ja suurilla riskeillä lainaa Kreikalle myöntäneet eurooppalaiset pankit saivat saatavansa ja tappiot siirrettiin pääosin valtioiden vastuulle. Poliitikot ovat taitavasti pitäneet hajalleen repeävää euroaluetta kasassa talouskriisin aikanakin. Äänestäjien harmistus näkynee ainakin osittain populististen puolueiden nousuna Euroopassa.
Toinen vaihtoehto nykytilanteelle olisi pelin viheltäminen poikki. Vaikka Kreikka hyödynsikin ahkerasti euroalueen suomia lainamahdollisuuksia ennen talouskriisiä, ei yksinomaan sitä voida pitää vastuussa nykytilanteesta. Kreikan nykyiset lainamäärät ovat valtavat, eikä ole nähtävissä, että maa pystyisi lähivuosikymmeninä selviytymään veloistaan. Jos EU:ta halutaan edelleen kehittää sen alkuperäisessä hengessä, olisi poliittisesti eniten yhtenäisyyttä herättävä teko antaa ainakin osittain maan lainat anteeksi – mikäli Kreikka pystyy uskottavasti uudistumaan vastineeksi.
Jälkimmäinen vaihtoehto olisi enemmän Suomen edun mukaista. Meille tärkeää on tavoitella yhtenäistä ja vakaata Eurooppaa. EU on maailmanhistorian menestyksekkäin rauhanprojekti, joka lopetti Euroopan sisäiset sodat. Unionin kehittämisen tavoitteet pitää muistaa tässäkin kriisissä.
Petra Peltonen
Demarinuorten varapuheenjohtaja
p. 0503713920
m. petra.peltonen@demarinuoret.fi
