Mitä on mielenterveys kunnan painopisteenä? Se on sitä, ettei avun hakemiselle ole sosiaalista, taloudellista tai rakenteellista ongelmaa. Kenenkään ei kuulu hävetä sitä, että on psykiatrian asiakas tai saanut mielialaan lääkityksen. Kenenkään ei pidä jättää hakematta apua pelätessään laskun kaatavan talouden tasapainon moneksi kuukaudeksi. Jokaisen on saatava apua mahdollisimman pian sitä tarvitessaan.
Silloin kun koko maailma tuntuu pysähtyneeltä ja epämääräinen ahdistus vie nautinnolta tilan ja kaikki voimat kuluu sinnittelyssä, viikkokin on pitkä aika odottaa kohtaamista ammatti-ihmisen kanssa. Toivottomuuteen tottuu päivä päivältä. Päivä päivältä synkkyys vain synkkenee. Silmät tottuvat pimeään, mutta pimeässä tuntuu tarpeettomalta näyttää kykyjään.
Hyvän mielenterveyden esteenä on paljon rakenteellisia ongelmia, jotka monet liittyvät toisiinsa. Asiaa voi hahmottaa esimerkiksi sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien näkökulmasta.
Esimerkki sosiaalisesta ongelmasta on yleinen häpeän tunne mielenterveyteen liittyvissä diagnooseissa. Jollei uskalla olla rehellinen omasta voinnista läheisilleen, pelätessään heidän reaktiota, se uuvuttaa. Tilanne voi eskaloitua niin pitkälle, ettei myönnä itselle tai muille tarvitsevansa apua, ennen kuin haasteet ovat sietämättömät ja ainoa vaihtoehto on jäädä sairauslomalle.
Taloudellisista ongelmista kuvaava esimerkki on epätasa-arvoisuuden kuilu terveyspalveluihin hakeuduttaessa. Toisilla on varaa varata aika yksityiselle vastaanotolle. Yhtä onnekkaita eivät ole he, joille pelkästään julkisen palvelun käyntimaksut tekevät tiukkaa. Jonottamaan voi joutua pahimmassa tapauksessa yli vuoden, saadakseen oikean diagnoosin ja oikean hoidon. Miettikää miten monella muulla tavalla voisi ihminen käyttää vuoden elämästään, kuin odotellessaan aikaa, hoitokontaktia ja kuntoutussuunnitelmaa? Pitkät jonot tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi.
Muitakin rakenteellisia ongelmia kuitenkin riittää. Niitä ovat aiemmin mainittujen lisäksi se, ettei julkinen puoli tunnu houkuttelevan työnantajana tai työntekijöiden sijaisuuksiin varatut sijaisvarat ovat käytetty heti vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. Mistä se kertoo? Siitäkö, että työntekijät eivät tee tarpeeksi töitä, vaan lusmuilevat? Vastaus on ehdoton ei!
Kyse on pikemminkin siitä, että työelämän vaativuus on kasvanut. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen käy raskaaksi. Vuorotöitä, lapsiperhe, opiskelut, sosiaalinen elämä, kodinhoito ja harrastaminen. Vuorokauden 24 tuntia, eivät riitä hyvinvointia tukevaan 8-8-8- jakoon. Yhtälö on paradoksi. Julkisen puolen pitää houkutella työntekijöitä, eikä saada työntekijää haukkomaan henkeä, laskemaan lateja ja tunteja lukiessaan työpaikkailmoitusta. Ihmisen pitää saada sopivasti vapautta, rahaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään voidakseen hyvin. Kunta tarvitsee siis monia hyvinvoivia työntekijöitä, väsyneiden sijaan. Työtä arvostava kunta satsaa työnantajana työntekijöihin.
Ikävä kyllä rakenteelliset ongelmat eivät jää pelkästään työelämään. Vuosittain tuhansia ihmisiä jää vaille opiskelupaikkaa ja samaan aikaan meillä on jo valtava työvoimapula monella alalla. Miksei ole resursseja kouluttaa ihmisiä, jotka ovat motivoituneita oppimaan? Kenen etu on opiskelupaikkojen vähyys?
Onnistunut mielenterveystyö on mutkaton matka avun pyytämisestä avun saantiin. Siihen matkaan sisältyy ensimmäinen yhteydenotto omaan terveysasemaan, nopea ohjaus ja käynti oikeassa paikassa, kuntoutussuunnitelma ja sen toteutus.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta haasteita tulee, kun henkilöstöstä (hoitajat, lääkärit, psykologit, terapeutit) on pulaa tai kun nuori ei tiedä, miten apua kuuluu hakea tai mitä apua on mihinkin tarjolla. Tähän vastaus voisi olla neuvolapalveluiden jatkuminen koko lapsuuden ja nuoruuden. Tällöin niin vanhemmat, kuin lapset ja nuoret saavat tietää, mihin heillä on oikeus ja miten he oikeutensa tavoittavat. Terveyskeskuksen pitkä jono, voi saada ihmisen ajattelemaan, ettei ole vielä tarpeeksi suuressa hädässä mennäkseen jonon jatkoksi lisäämään ruuhkaa. Ongelmia saattaa tulla vastaan myös silloin, jos ihminen laskee senttejä olematta kuitenkaan oikeutettu toimeentulotukeen, tällöin 42 euron käyntimaksu voi estää puhelinlaskun maksamisen.
Me Demarinuoret todella haluamme ratkaista kaikki ongelmat mutkattoman mielenterveyden tieltä ja aiomme jatkaa työtä terveen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan luomisessa!
Lisätiedot:
Viivu Seila
Demarinuorten 1. varapuheenjohtaja
viivu.seila@demarinuoret.fi
p. 040 515 4977
Blogi on osa Demarinuorten kuntavaaliteemojen esittelyä. Lisää meidän teemoista ja kuntavaaliohjelmasta löydät kokonaisuudessaan täältä: https://demarinuoret.fi/kuntavaalit2021/
